O ou

Herranen aika mitä mä just bongasin meidän Safewaysta; Jelly Belly Stationin!!! (luontevasti jogurttihyllyn päässä wtf??) Miten oonkaan voinut missata sen aiemmin... Love ’em!

//kaisa

9 to 5 (–ish)

Kun tulin toimistolle eilen, paikalla oli vain toinen projektipäälikkö Leon (muut tuli vasta myöhemmin), joka esitteli paikat ja kertoi miten pääsen sisään ja miten puhelimet toimii (mulla on oma sellanen alalittymä!). Mun pöydällä odotti myös tervetuliaslahja firmalta; San Francisco muki, pikkolopullo shampanjaa (Pommery POP Pink .. how did they know??) ja $50 lahjakortti Starbucks’iin.  Tosi söpöä mun mielestä :) 

Toimisto on aivan keskustassa, korttelin päässä Union Squaresta. A.k.a ISO riski, koska olen aivan kaikkien kauppojen vieressä! Talo on hauska 3 tai 4 kerroksinen kirkkaankeltainen vanha kivitalo, joka on remontoitu suiteiksi , joita pienemmät yritykset voivat vuokrata. Meidän toimisto on ehkä 100 m2, avointa tilaa, työpisteitä, keittiö ja yksi neukkari. Ilmapiiri täällä on tosi rento, on liukuvat työajat eikä mitään dress codea jne. 

Työt taitavat lähteä käyntiin aika vauhdilla, olen jo nyt saanut hoidettavaksi useamman liidin, eli pitää ottaa  asiakkaisiin, jotka ovat jättäneet yhteydenottopyynnön Bayinteractiven nettisivuilla. Näistä sitten katotaan mistä kehkeytyy oikea projekti ja mistä ei. Tai oikeastaan seuraava vaihe on tarjouksen kirjoittaminen, näitäkin on jo mulle nakitettu useampi. Sitten jos tarjous menee läpi, alkaa varsinainen duuni. Pitää nyt ehkä ihan tosissaan opetella tää i –maailma! Ja on tässä kyllä kaikenlaista sisäistettävää aika lailla.

Tästä se arki sit kai lähtee rullaamaan! (Toivottavasti ei nyt ihan niin kiire tuu etten ehi työaikana kirjotella tänne, hih)

Kaisa xoxo

5 down and counting

Eka viikko on hurahtanut vauhdilla, tässä vähän tän viikon tapahtumia.

Tiistaina käytiin Ericin kanssa Ikeassa, päätavoitteena löytää vaatekaappi. Ja Ikea delivers, löysin ok hintasen hienon liukuovellisen vaatekaapin. Homma meni melkein putkeen, kun aloimme kokoomaan kaappia, tajuttiin että ei ostettu kuin 1 komero ja tuplaovet... eli eipä auttanut kuin tehdä toinen reissu keskiviikkona. Eric oli töissä niin lainasin autoa ja menin itekseni, Bay Bridge (se toinen silta, menee tuonne East Bay:n puolelle) ylitetty! Ikea oli täsmälleen samanlainen kun kaikkialla muuallakin, tuli tosi kotoisa fiilis.

Komeron kokoaminen oli aikamoinen urakka mutta hieno siitä tuli! 

Keskiviikkona oltiin syömässä Nopassa, kiva paikka ja hyvää ruokaa. San Franin ravintolatarjonta on mahtava, pelkästään tässä meidän naapurustossa on useempi todella kiva pikkuravintola, joissa hinnat on tosi kohdallaan. Täällä myös vastustetaan kaikkia ketjuja, eli mitään TGI Fridaysia jne ei täällä oikeestaan ees näe.

Torstaina olikin sitten Thanksgiving. Kasper on housesittaamassa sellasta astetta mageempaa taloa (takapihan terassilla oli poreamme ja sen sellaista) ihan tässä parin kadun päässä ja kutsui meidät ja muutaman frendinsä sinne syömään idealla, että kaikki tekee jotain.  Ilman kalkkunaa tosin! Ilta oli oikein hauska ja viini virtasi. Periamerikkalaista, kun seurue koostui kahdesta puolalaisesta, yhdestä bulgarialaisesta, ranskalaisesta, kanadalaisesta ja musta!

Eilen kävin kävin pankissa ja voi apua mitä meininkiä.. ehkä olisi pitänyt valita joku toinen konttori kun tuo lähin, Safewayn yhteydessä oleva. Luulisi, että tilin avaaminen on aika peruskauraa, mutta tuolla oltiin niin pihalla, mua palveli 3 eri virkailijaa, eivätkä he esimerkiksi lainkaan kertoneet millaista korkoa säästöille maksetaan tai minkälaisia palvelumaksuja mahdollisesti tulee. Hauskinta oli ettei koko konttorista löytynyt yhtään sellaista uuden asiakkaan manuaalia englanniksi, niin sain nyt sittn espanjankielisen version.  Toiseksi hauskinta oli, että sain sieltä kuitenkin valkoisen pehmoleluponin (näkyy tossa komerokuvassa ylempänä) kiitokseksi. Muy eficaz!

Talo on taas täynnä,  Ericin vanha frendi Kyle tuli Dallasista viikonlopuksi tänne ja tänään tulee vielä Losista Don (joka on Daryl Hannahin veli, kuin siistii!). Vain sen takia, että huomenna on joku tärkeä futismatsi... 

Oon jo kohdannu paikallista faunaakin; yhden ihan valtavan rotan (joka oli onneksi jo kuollut) ja juuri äsken meidän takapihan mikä-lie puun kukkia kävi tutkailemassa ihana kolibri! Kuulemma täällä on myös haisunäätiä, yikes.

Nyt nautiskelemaan auringonpaisteesta!

Kaisa xoxo 

Farewell & Welcome

Mulla oli viimeinen vastaanotto aurorankadulla sunnuntaina ja oli ihanaa, että niin moni tuli vielä sanomaan moi. Toisaalta se teki lähtemisestä vielä vähän vaikeempaa, kun taas muisti miten mahtavaa porukkaa sitä onkaan ympärilleen onnistunu haalimaan. Meillä oli jouludinneri, kun mä nyt missaan kaikki suomen jouluhässäkät ja tykkään jouluruuista. Oli muikunmätileipiä, laatikot, kinkkua, rosollia (tein ite ekaa kertaa ever!), torttuja, pipareita, konvehteja ja glögiä.  Ihan huippua, iso kiitos kaikille osallistujille <3

Maanantaiaamuna kello soi 4.45, iskä ja liisa tuli saattamaan mut kentälle, sannan kanssa halattiin aurorankadun rapussa. Olin yllättävän rauhallinen.  Upgreidasin mun ekan lennon businekseen niin sain molemmat matkalaukut maksutta ja surffilautabägistäkään ei tullut mitään ongelmaa ja maksoikin vain 80e (Finnairin listahintojen mukaan ois pitänyt olla 200e). Olin hyvissä ajoin, kävin stockalla ostamassa paketin ruisleipää. Näin kentällä nopeasti vielä Ennan, joka oli lähdössä duunireissulle. Hki-Lontoo väli meni nopeasti ja tuntui et vähän turtana, luin lehden ja söin aamiaisen. ja sekakäytin allergialääkkeitä, Duactia ja shampanjaa, jotain iloa business luokasta sentään!

Lontoossa tuli itku, kun kuin Liisan kirjeen, jonka se sujautti mukaan just ennen kun menin turvatarkastukseen.

Seuraavalla lennolla sain onneksi nukuttua jonkun verran, katoin pari leffaa (Horrible bosses&Beginners)ja nyyhkin lisää. Kone ei ollut lainkaan täynnä, mäkin sain levittäydyttyä useemmalle paikalle. Toisin sanoen ei myöskään ollut vieressä istujia, enkä koko matkan aikana puhunut kenellekään. Yleensä jos matkustaa yksin pidempiä pätkiä, kyllä sitä aina jonkun verran tulee vieruskavereiden kanssa höpöteltyä. Mietin mitenköhän mä sopeudun jenkkien small talk kulttuuriin. Viimesen tunnin aikana koneessa alkoi haikeus muuttua jännitykseksi.

Ja nyt oon täällä! Taisin selvitä ilman mitään ihan kauheeta jet lagia ja oltiin tänään jo Ikeassa ja kaikkea. Työt alkaa ensi viikolla, sitä ennen pitäisi hoitaa kaikenlaisia käytännönjuttuja (kuten avata pankkitili) ja laittaa kämppää kuosiin. Tänään jo hymyilytti kun kävelin Potrerossa (Potrero Hill, kaupunginosa jossa me asutaan), aurinko paistoi ja villatakissa tuli ulkona kuuma. 

Lisää naapustosta ja kämpästä myöhemmin, nyt iltapuhteeksi vaatekomeron kokoamista!

Pushei,
Kaisa

Pakkailuja

Olen nyt kaksi päivää intensiivisesti tuijottamalla yrittänyt saada omaisuuttani kutistumaan ja löytämään tiensä matkalaukkuihin. Harmillisen huonolla menestyksellä. Nyt siirryin järeempiin aseisiin ja kaivoin esiin vakuumipussit!

Aika lailla löytyy tuota tavaraa... paljon ihan sellaista must-take-with kamoja mut aika tosi paljon myös “mutku tää on kiva” osastoa. Elämä pitäisi siis saada tungettua kahteen matkalaukkuun ja surffilautabägiin (joka kumma kyllä täyttyi aika pitkälti jo noista laudoista, go figure). Sain nyt aamulla Finnairilta tekstarin jossa ehdotettiin matkustusluokan upgreidausta 9000 pisteellä mun ekalla lennolle Hki-Lontoo. Eka vaan vilkasin sen ja aattelin ettei siinä oo mitään järkeä, kun ei se ole kuin muutaman tunnin lento, mutta sitten tajusin että businekseen saa ottaa maksutta tuplamatkatavarat! Tässä tilanteessa erittäin jees, kun pelkästään toi lautabägi tulee todennäkösesti maksamaan 200e. Eli nyt tarvii tehdä tarkka pläni miten saa business-luokasta mahdollisimman paljon iloa irti klo8 aamulla...

                     

Pakkaamisen lisäksi vikoihin päiviin on kuulunut aika vahvasti kammottava flunssa, asioiden hoito ja kaupungilla juoksentelu, ja mieluisimpana ihanien ihmisten treffailu. Pientä jännitystä luo se, että jätin ihan liian viime tinkaan ilmotuksen mun muutosta ja siitä, että meillä ois tarjolla jo uusi vokralainen, meidän vuokraisännälle (joka asuu itse Pietarinkadulla, mutta suosii yhteydenpidossa kirjeitä), enkä ehtinyt saada takaisin vahvistusta, että asia on ok. Jätin hienovaraisesti kuitenkin mainitsematta viestissä, että oikeastaan Liisa on asunut täällä jo kolme viikkoa. Oh well.

TJ 20h. Takaisin pakkaamaan, wish me luck!

Pus,
Kaisa

Ihanat kuvat alun perin Italian Voguesta. Itsehän pöllin ne täältä.

Karavaani starttaa // Lupaus seikkailusta

Vihdoin! 263 päivää sitten sain työtarjouksen. Eilen sain viisumin. Se on kuulkaas pitkä aika.

Varsinkin viimeiset pari kuukautta tästä rupeamasta ovat olleet aika sietämättömiä. Iso kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kiukutteluani! Ei ole ollut kovin helppoa myöntyä siihen, että joku muu tekee päätöksen mun tulevaisuuden suunnasta. Minä ite! heti! kaikki! ois mulle paljon mieluisampi tyyli. (Haa, in your face government, tässäpä olen passi ja viisumi kädessä tulossa viemään jenkkien duunit ja muutenkin vaarantamaan maan tasapainon!) Tässä päätöstä odotellessa on ollut aikaa miettiä kaikenlaista, oon pohtinut paljon sitä mitä tämä ”koettelemus” on opettanut, tai mitä siitä voisi oppia. Kovin hedelmällisiä nämä pohdinnat eivät tosin ole olleet; Se, että selkeästikään en kovin hyvin kestä epävarmuutta elämässäni ei taida olla minkään luokan uutinen kenellekään.

Anyways, tadaa, tässä uunituore ja ihka ensimmäinen blogini, jossa aion kirjoitella kuulumisia ja kertoa fiiliksiä muutoksesta ja San Franciscosta. Karavaani starttaa Marraskuun 21. (TJ 10, iik!!) klo 8.00.

Nimi koska ilmeisesti haluan jollain tapaa samaistua moderniin uudisraivaajaan, kultakuumeen vallassa kohti kaliforniaa. Hei, paremman elämän perässähän tässä mennään ;)
Kirjoitan suomeksi. Tai englanniksi. Eli todennäköisesti karmealla finglishillä, whatevs. Ihana Ansku pohti tätä kieliasiaa jo tyylilleen uskollisena runsassanaisesti niin mun ei tartte, (paitsi että oon siis just vastakkaista mieltä ;) joka tapauksessa pidätän oikeuden kaikkiin muutoksiin. 

Vasenta koipea koristaa nykyisin tommonen leima, muistuttamassa mua kaikista mun ihanista ja hulluista ystävistä, joita ei valitettaasti taida saada pulloon ja smuglattua mukaan. 

Toinen jalka suomessa, aina.

Palaan pian,
Kaisa xoxo