Pääsiäisreissu Napaan

Niinkuin eilen lupailin niin täältä pukkaa lisää viinijuttuja. Vaikka täällä ei yleensä vietetäkään työpaikoilla uskonnolisia juhlapyhiä (joulukin naamioidaan "holiday seasoniksi"), oli meille töistä vapaata pitkäperjantaina. E:llä oli tiedossa töitä, joten houkuttelin (noh, eipä siihen ihan hirveästi suostuttelua tarttettu) mun hyvän työkaverin Leannan lähtemään minilomalle Napaan. Bongasimme LivingSocialista diilin hyvän kuuloiseen neljän tähden viinitilaresorttiin, ja pistimme buukkauksen sisään.

Le Meritage Resort & Spa oli ihan mainio viikonloppukohde, matka kesti tunnin mutta perillä tuntui, että olisimme lähteneet jonnekin vallan kauemmas. Wine country on siitä mainio, että siellä tuntuu aina olevan hyvä sää ja n. 5-10 astetta lämpimämpää kuin täällä kaupungissa. Mun paleo-challenge loppui sopivasti perjantaiaamuna, joten nautimme maittavan burgerilounaan In'n'Outissa, joka on mun vakiokohde roadtripeilla. 

Yummy!! 

Hotelli ja allas-alue

Hotellilla oli perjantaina ilmainen viini- ja juustotasting, ja kylmä valkkari oli hyvää myös uima-altaan reunalla nautittuna. Illalla menimme drinkeille ja syömään Napan keskustaan, jossa en ollut aiemmin ollutkaan. Napa-sity osottautui sieváksi pikkukaupungiksi. Kävimme testaamassa pari eri drinkkipaikkaa ja söimme italiasessa Allegriassa oikein pitkän kaavan mukaan. 

Tässä kasvaa Merlot'a

Tässä pohdimme kehtaisimme kräshätä häihin jotka olivat käynnissä hotellin alueella

Lauantai sujuikin sitten tiivisti poolilla lojuen, lehtiä lueskellen ja torkkuen. Ihanan rentoa. Ajelimme kotiin lauantaina alkuillasta ja oli mahtava tajuta, että vielä oli yksi vapaapäivä jäljellä. Huraa pitkille viikonlopuille! 

Kevyt välipalasetti altaalla

No se allas

Pakollinen varvaskuva

Allas vähän eri kulmasta...

...ja allas-selfie. + mun hieno olkihattu!

Pus,

Kaisa

Ex tempore Weekend Getaway: Big Sur & Hearst Castle

Hupsista, lähemmäs kuukausi näkojään hujahtanut sitten viime postauksen. Syytän kauheaa hoppua töissä, en ehdi viikolla yhtään keskittyä tällaisiin omiin sivuprokkiksiin, ja pari viime viikonloppua olenkin sitten ollut pois kotoa.

Pari viikkoa sitten mä päätin, että haluan jonnekin pois kaupungista kun Ericilläkin oli vapaa viikonloppu ja me ei olla pitkiin aikoihin oltu missään. Päätimme lähteä ajelemaan Highway 1:sta etelään suuntana Big Sur. Emme kiirehtineet vaan pysähdyimme tunnin lounaalle Santa Cruziin paistattelemaan päivää. Ainoa aikataulu oli, että halusimme ehtiä Big Suriin, ja löytää leirintäalueen ennen pimeän tuloa. Nuo Higway 1:n maisemat ovat niin upeita! Taas muisti kuinka pitäisi harrastaa tällaista kotiseutumatkailua vähän useammin, kun täällä riittää koluttavaa. Noh, anyway, kun pääsimme Big Suriin niin joka ikinen leiritäalue oli jo täynnä (emme tietenkään olleet tehneet ennakkovarausta...) ja alkoi jo tulla hämärä. Ajattelimme jo, että pitääkö meidän ajaa takaisin Montereyhin, mutta onneksi ei tarvinnut.  

Hieno spotti Big Surissa

Sama vähän kauempaa

Ericin vanha frendi Paul muutti tuoreen vaimonsa Marissan kanssa noin kuukausi sitten NYCista Big Suriin ja on nyt Executive Chef melko päheän Ventana Inn & Spa -resortin ravintolassa (Paul on myös sijoittunut palkintosijoille "Sexiest Chef in New York" -kisassa ja ollut myös Iron Chefissä!!). E&P olivat sopineet että näkisimme illalla kun Paul pääsee töistä, mutta me päätimme mennä moikkaamaan häntä kun emme löytäneet majapaikkaa. Paul oli siellä työn touhussa mutta lähetti meille pari maisteluannosta uudelta listalta ja me tietty mielellämme testasimme. Kun P oystyi ottamaan pikkubreikin ja me selostettua tilanteemme, kysyi P miksi emme olisi yötä heidän luonaan... Kas kun ei tämä vaihtoehto ollut tullut E:lle edes mieleen?? Paul ja Marissa asuvat toistaiseksi hassussa pienessä "torpassa" hotellin alueella, ennen kuin löytävät oman asunnon. Mökissä ei ole juurikaan kalusteita, mutta me päädyime sitten "telttailemaan" sisätiloissa. Ei huono vaihtis olleskaan! P&M:lla on myös aivan ihana 4kk vanha bordercollien ja labbiksen mix pentu Sven, joka aika pitkälti hoiti illan viihdenumerot. 

Hylkeitä läjässä

Sunnuntaina jatkoimme matkaa yhä etelään ilman varsinaista päämäärää, kunnes aloimme näkemään Hearst Castle -kylttejä. Ilmoitin haluavani käydä "linnassa", Eric ei varsinaisesti ollut halkeamaisillaan innosta mutta suostui kummiskin. Hearst Castle on siis sanomalehtimoguli William Hearstin rakennuttama valtava "palatsi", joka on nykyisin museoitu ja osa Kalifornian State Park -järjestelmää. Mesta on rakennettu  pikkuhiljaa vuosien 1919-1947 aikana mutta suurin osa sisustuselementeistä on 1700- ja 1800-luvulta ja roudattu Euroopasta. Tyyliä luonnehtitaan "Spanish revival" tai "Mediterranean revival", ja on kaiken kaikkiaan niin over the top, että se on ihan upea. Kuuluisa Neptune Pool oli nyt valitettavasti remontissa. Ainoa tapa päästä tutkailemaan linnaa ja tiluksia on osallistua opastetulle retkelle, joita on useampi eri teemainen ja kaikki kustantavat 25dollaria. Kierroksen jälkeen saa käveleskellä ympäriinsä ihan vapaasti. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka jos sattuu huudeille!

"Sisäänkäynti"

Linna on mäen laella ja 360 maisemat ovat hienot 

Pelihuone

Leffateatterin sisustusta

Vierashuone(isto)

Sisäuima-allas

Sama, tää oli niin hieno!

Meidän päivän viimeiseksi etapiksi osui vähän puolivahingossa Paso Roblesin -viinialue; olimme oikeastaan vain suuntaamassa Highway 101:lle kunnes huomasimme olevamme keskellä viinitiloja ja totesimme, että hölmöähän se olisi jos emme edes yhdessä pysähtyisi. Yelp -konsultoinnin perusteella päädyimme Rotta -wineryyn, jonka nimi oli mun mielestä kovin hauska. Viinitkin toki maistui!

Huomenna lisää retki- ja viinijuttuja!
Kaisa xo

Uusi kulma LA:ta

Aargh ekaa kertaa mulle käy Bloggerissa niin, että oon kirjottanu koko postauksen, lisäilly kuvat ja sitten platta jotenkin jumahtaa eikä seivaa eikä julkase mitään. Nyt tulee sitten tosi tiivistetty versio siitä mitä just satuilin ja kadotin...buu.

Olin viime viikolla muutaman päivän duunireissulla Losissa, kun yksi mun asiakkuuksista/projekteista on päättymässä ja teemme parhaillaan partneri-agencyn kanssa transitiota uudelle toimistolle. Maanantai ja tiistai oli buukattu  "knowledge sharing" -sessioille uuden tiimin kanssa. 

Hauska seinämaalaus Hermosassa

Seinämaalaus pt.2 - ihana!

Lensin LAXille jo sunnuntaiaamuna eli mulla oli koko päivä aikaa palloilla ympäriinsä. Olinkin mm. sopinut launastreffit ennen täällä SF:ssa asuneiden kavereiden SiSin ja Miken kanssa. Sen sijaan en tullut ajatelleeksi sellaista pikku yksityiskohtaa, että en tietty päässyt tsekkaamaan sisään hotelliin kun vasta kolmelta iltapäivällä... vaihdoin sitten pariin otteeseen vaatteita autossa tai kahvilan vessassa. Oli kiva tutustua pariin uuteen kaupunginosaan (tai kai nää oikeasti ovat ihan omia kaupunkejaan?!) LA:ssa, Hermosaan ja viereiseen Manhattan Beachiin (näihin ja muutamaan viereiseen biitsinaapurustoon viitataankin usein vain termillä "Beach Cities"). Meidän partneri-toimisto Hyfnín toimisto on Hermosa Beachilla, kirjaimellisesti korttelin päässä rannalta. ja kaiken lisäksi nää on vaan muutaman mailin päässä LAXilta niin ei tarvinnut edes tuskastua Losin liikenteessä ja ruuhkissa.

Surffari-patsas Hermosa Beach Pierilla

Ei oikein ollut keliä mutta muutama oli silti yrittämässä onneaan

Hermosa Beach sunnuntai-iltapäivänä. Selkeesti liian kylmä paikallisille!

Olin ekan yön sellaisessa road side motel -henkisessä, mutta kaikin puolin siistissä, pikkuhotellissa, mutta toiseksi yöksi vaihdoin kollegoiden suosittelemaan Shade -boutique hotelliin Manhattan Beachille. Shade olikin oikein miellyttävä; jokaisen huoneen perusvarusteluun kuuluu mm. valtava poreamme (jossa voi luonnollisesti valita valaistuksen värin tunnelman mukaan) ja hieman kummallinen mutta ihan funky takka. Harmi vaan, että sää oli koko reissun ajan pilvinen ja melko viileä niin hotellin kattoterassi ja uima-allas jäivät nyt testaamatta. Yksi hotellin complimentary palveluista oli ilmainen sisäänpääsy Equinox-kuntokeskukseen - tämän sentään ehdin hyödyntämään (ehdin myös testaamaan kaupparatsu-henkistá yksin hotellin baarissa hengailua...). Lisäksi kävin hölköttelemässä ja ihastelemassa/kummastelemassa miljoonataloja rantabulevardilla sekä suununtaina että tiistaina, ennen kun suuntaisn takaisin LAXille ja kohti kotia. 

Shaden huone ja poreamme

Manhattan Beach illalla

Yksinäinen dinneri Fishing with Dynamite -ravintolassa. Onneksi oli tosi hyvää!

Psykedeelinen takka

Pitihän sitä kokeilla...

Caliterveisin,

Kaisa

Ps. Jännää; täällä on tänään ollut tosi kovia ukkoskuuroja... en muista onko täällä ukostanut koko sinä aikana kun oon täällä ehtinyt asustella.  

Mahalo Maui - pt.2

Ja turinat jatkukoon.

Vaihdoimme tosiaan siis reissun puolivälissä hippimajoituksen ihannormaaliin hotelliin, mutta siinä vaiheessa se tuntui ihan luksukselta. Maui Coast Hotel oli kaikinpuolin positiivinen kokemus, mukavaa palvelua ja hyvä sijainti. Hinnaltaan tuo on sieltä edullisemmasta päästä, me maksoimme huoneesta $160/yö. Jenkkityyliin tähän ei kuulut aamiaista tai muuta ekstraa. Matkakohteena Havaiji on aika kallis; majotukset, ruoka ja esimerkiksi bensa ovat noin 20-30% tyyriimpiä kuin "mainlandilla". 

Perjantaina oli taas superaikainen aamu (nyt jo ihan rutiinilla) kun lähdimme snorklaus-retkelle Molokini-kraaterille (juurikin se Aloha Hawaii! -postauksen kuunsirpin muotoinen saari!), ja satamassa piti olla jo seitsemältä. Molokini on supersuosittu sukellus- ja snorklauskohde, jossa näkyvyys on yleensä ihan huippuluokkaa ja koska siellä asustelee yli 250 kalalajia. Snorklaus oli kivaa, ja katamaraanin keulan "riippumatoissa" köllöttely myös aika nastaa. Päivän tokan etapin piti olla Mauin eteläpuolella oleva Turtle City:ksi  nimetty poukama mutta kovan merenkäynnin takia se jäi väliin. Sen sijaan kapteeni kysyi onko ok jos menemmekin bongailemaan valaita ja yllätys, yllätys tämä passasi koko venekunnalle. Huristelimme hiljaisella vauhdilla pitkin poikin saaren rannikkoa ja näimme yhteensä varmaan parikymmentä valasta! Veneily on kyllä kivaa :) Loppupäivän lorvimme lähibiitseillä ja illalla tsekkasimme Kihein "keskustan" yöelämän, joka tosin osoittautui melko olemattomaksi.

Valmiina lähtöön Ma'alaean satamassa

Molokinillä

On a boat

Jännä 

Isoin vonkale

Todiste että kävimme kerran baarissa

Lauantain tutkimuskohteeksi olimme jättäneet saaren ainoan nurkan, jota emme vielä olleet nähneet, Makena State Parkin alueen saaren lounaisrannalla. Lojuimme Big Beachilla ja kävimme katsastamassa jännittäviä laavakenttiä. "Haikkaus" sandaaleissa osottaitui hieman haastavaksi mutta selvisin, ja bonuksena näimme yhdessä poukamassa köllöttelevän uhanalaisen Monk seal -hylkeen.

Big Beach

La Perouse Bay 

Hieno luonnon "infinity pool"

Yksi saaren hassu omituisuus oli, että siellä tepasteli (sellaisia pulskia maatiais-)kanoja mitä oudoimmissa paikoissa (lentokentällä, luonnonpuistossa, rannoilla, moottoritien “välikaistaleella…). Googlasin mistä tämä johtuu ja ilmeisesti ihan tarkkaan ei tiedetä mistä kanat ovat ilmestyneet, mutta vahvin epäilys on, että ne ovat kovien myrkyjen seurauksena päässeet karkuun paikallisilta farmeilta ja pärjäilevät hyvin luonnossakin.

Havaijilainen kana

Viimeisen aamun aamiainen: Banana Bread French Toast kookossiirapilla. Genious!!!

Kaiken kaikkiaan ehdimme viikossa näkeä ja tehdä paljon, mutat kuitenkin niin että loma oli riittävän rento ja sisälsi riittävästi rannalla pötköttelyä. Kiersimme autolla koko saaren ympäri ja vedimme siksakkia keskeltä useaan otteeseen, ajoa kertyi yhteensä 450 mailia (675km) - aika hyvin kun saari ei kuitenkaan ole kovin suuri. Ainoa harmitus oli, että surffit jäivät tällä reissulla kokonaan väliin kun kelit ei oikein olleet meille otolliset. Eli pakko mennä uudestaan joskus tulevaisuudessa! Oon varmaan sanonut tän aikasemminkin mutta mä oon kyllä ihan sikahyvä lomailussa. 

Mahalo, eli kiitos!

Kaisa 

Mahalo Maui - pt.1

Selkeää kehitystä havaittavissa; Meksikon reissusta onnistuin raportoimaan puolitoista kuukautta kotiinpaluun jälkeen ja nyt ei ole mennyt kuin kaksi viikkoa! Jottei tästä sepustuksesta tulisi ihan kilometrin pituinen niin jaoin sen kahteen osaan. Helpoimman kautta mennään eli luettelen vaan mitä tehtiin päivä kerrallaan :) 

Mun gut feeling hieman epäilyttävästä hippimökistä valitettavasti osoittautui oikeaksi, majoitus oli aika vedätys ja reippaasti ylihinnoiteltu. Olimme toki etukäteen tietoisia, ettei mökissä ole sähköjä tai juoksevaa vettä, mutta se miten nämä olivat hoidettu oli jo surkeaa… ja me emme kuitenkaan ole ihan vähästä säikähtäviä city-hienohelmoja. Laitoimme palautetta Airbnb:n kautta ja nyt hipit ovat vihaisia.. Rasittavinta oli, että emme nukkuneet juuri lainkaan ensimmäisinä öinä kun hippien neljä isoa koiraa haukkui pihalla tauotta ja myrskytuuli ja sade (mökissä ei tietenkään ollut suljettavia ikkunoita vaan vain hyttysverkot, jolloin sade tietenkin kantautui sisään asti!)  pitivät meidät hereillä. Mutta eipä me paljoa “kämpillä” hengattukaan, olimme aika lailla liikenteessä auringonnoususta iltaan saakka. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun host Heaven (for real?!) lopetti jokaisen keskustelun painamalla kämmenet yhteen (Namaste-tyyliin) ja toivotti “blessings”. Hipit *eye rolling*

Noh, marina sikseen, kun kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut (ja ekojen öiden kohtuu karujen olosuhteiden jälkeen olimme varsin kiitollisia ja tyytyväisiä loppuloman hotellin palvelu- ja varustelutasoon… oooh, oma vessa! Kuivia pyyhkeitä! ;)

Saavuimme siis maanantaina, ja koska olimme lähteneet matkaan aamuvarhaisella, olimme perillä jo yhdentoista aikaan.  Löydettyämme hippimökin viidakon keskeltä, lähdimme tutustumaan läheiseen Pa’ian kylään ja rannalle. Iltapäivällä ajelimme saaren eteläpuolelle ja näimme reissun ekat valaat (jeeee!) ja ekan upean auringonlaskun, ja jatkoimme illalliselle Lahainan (Havaijin kungaskunnan entinen pääkaupunki) vanhaan kaupunkiin.

Tammi-maaliskuu on valassesonkia Havaijin, ja etenkin Mauin, vesillä kun jopa 2/3 Pohjoisen Tyynenmeren ryhävalaspopulaatiosta tulee synnyttämään ja hoitamaan poikasia lämpimiin vesiin (fiksuja tyyppejä, mäkin menisin! Tosin en kyllä ikinä lähtis takas Alaskaan…). Opimme jännittävän knoppitiedon, kuinka äiti- ja vauva-valaan kanssa hengailee usein kolmas valas (yleensä uros mutta ei kuitenkaan  poikasen isä) ikäänkuin turvamiehenä.

Tiistaina “suoritimme” Road to Hana:n, jota mainitaan ihan kaikissa Maui-oppaissa ja Top Things to do/see listoissa. Kyseessä onsaaren koillisneljänneksen kiertävä erittäin mutkainen ja kapea tie, jonka varrella on paljon upeita maisemia, lukuisia vesiputouksia ja muita hienoja välietappeja. Olimme etukäteen kuulleet,että määränpäänä olevassa Hanan kaupungissa ei itsessään ole juuri mitään, joten käytimme päivän pysähtelemällä siellä täällä, tseikkailimme vesiputouksia, “natural poolséja”, kivoja viidakkotrekkejä ja muutaman syrjäisen biitsin… aivan ihanaa!

Kaumahina State Wayside Park

Yksi lukuisista vesiputouksista

Hamoa beach

'Ohe'o Gulch natural pools

Suurin osa vierailijoista ajaa Hanaan ja takaisin, mutta me painelimme vaan eteenpäin ja tulimme takaisin saaren eteläpuolen kautta. Tuo osa Mauista on lähes luonnontilassa, tie ei ollut paikoitellen edes päällystetty (vuokra-autoilla tämä pätkä on “unauthorized”.. hys hys, ja ihan hyvin meidän pikku Nissan Versa selviytyi!), ja ihan erinäköistä kuin pohjoisrannalla. Erittäin mielenkiintoista, että pienelle maapläntille mahtuu niin monenlaista maisemaa.

Tiistai-keskiviikkoyö oli tosi myrskyinen ja samalla saaren rannoille saapui jätti-swelli tuoden mukanaan isot aallot. Keskiviikko valkeni sateisena ja harmaana (erittäin huonosti nukutun yön jäljiltä myös väsyneenä) mutta aamiaisreissulla päädyimme puolivahingossa Jaws-surffibreikille, jossa isot pojat olivat juuri pulahtaneet veteen. Jaws (Havaijin kielellä Peahi) on Mauin kuuluisin big wave-spotti ja oli hienoa nähdä se in action. Sääkin kirkastui päivän mittaan, ja iltapäivällä Eric lähti golffaamaan ja mä puolestani tutustumaan paikalliseen Crossfit –saliin, Upcountryyn. Illalla pakkasimme laukut valmiiksi kun seuraavana päivänä vihdoin pääsimme uuteen majapaikkaan. 

Jaws ja whitewater massa johon ei haluaisi jäädä jumiin...

Kun kopterit tulee paikalle tietää että on actionia

Tää aalto oli kuulemma n. 40ft (oltiin siis aika kaukana, iPhonen zoomi ei ihan riitä...)

Seuraavana aamuna nousimme viideltä, pakkasimme auton ja otimme suunnaksi Haleakala-tulivuoren ja sen ympärillä olevan luonnonpuiston; auringonnousun katselu sieltä käsin on yksi saaren the jutuista. Ja niinhän me teimme! Huipulla oleva summit on yli 10 000 feetin eli yli kolmen kilometrin korkeudessa, ja herranen aika siellä oli kylmä vaikka kuinka olimme muka varustautuneet asianmukaisesti. Pienen trekkailun jälkeen olimme valmiit palaamaan meren pinnan tasolle (ja lähemmäs +30 lämpötilaa). Aikaisesta startista johtuen kello ei ollut edes yhtätoista, joten päätimme suunnata loppupäiväksi saaren länsipuolen biitseille. “Kotiinpäin” ajoimme saaren pohjoiskärjen kautta, jälleen vähän pelottava - superkapea ja supermutkainen – mutta maisemien puolesta valtavan hieno roadtrip.

Tän korkeemmalle ei päässyt

Napili Bay

Honokohau Bay

Stay tuned for part 2!

Kaisa xo