Yosemite

Niin kuin edellisessä postauksessa jo mainitsin, pääsin vihdoin Ericin retkelle Yosemiteen viime viikonloppuna. Eric ramppaa siellä viikoittain, joko yhden, kahden tai kolmen päivän reissuilla, mutta koska ne yleensä aina ovat keskellä viikkoa en ole ikinä toistaiseksi voinut lähteä mukaan. Muutkin olivat innostuneita, niin järkkäsimmekin meille oman kustomoidun charter retken. Monenmoisen säädön ja viime hetken peruutusten sekä ilmottautumisten jälkeen kokoonpano koostui seitsemästä suomalaisesta, neljästä ruotsalaisesta, kahdesta jenkistä ja yhdestä kolumbialaisesta. Lähdimme liikenteeseen perjantaina yhden aikaan ja olimme takaisin SF:ssa vasta melko myohään sunnuntai-iltana. 

Kulkupeli

Yosemiten kansallispuisto on siis suoraan San Franciscosta itään ja sinne ajaa täältä liikenteestä riippuen 3,5-5h. Kansallispuisto on yksi Unescon Maailmanperintö kohteista, enkä kyllä ihmettele miksi; ei tuollaisia maisemia ole missään! Vaikka sesonki tuolla onkin jo aika lopuillaan, oli sää koko viikonlopun ihan mahtava ja superlämmin.. vanhana festarikävijänä olin varustautunut kaiken maailman kerrastoilla ja villasukilla, mutta lopulta nukuin t-paidassa ilman makuupussia!

Leiriä

Me majoittauduimme vähän varsinaisen puiston ulkopuolelle, Indian Flats-nimiselle leirintäalueelle. Eric hoitaa noi camping-touhut aika rutiinilla ja kaikki tietenkin osallistuu telttojen pystytykseen, ruuanlaittoon jne. Toisin kuin oli tarkoitus, me ei perjantaina ehdittykään perille tarpeeksi ajoissa, että olisimme kerenneet tekemään/näkemään jotain ennen pimeän tuloa, eli keskityimmekin chillaamaan leirissä ja ihastelemaan mieletöntä tähtitaivasta. Lauantaina olikin sitten aikainen herätys ja suuntasimme kansallispuistoon. Lauantaina haikkasimme North Dome:lle, yhteensä n.10 mailia (eli ~15km) keskimäärin 8000 feetin (~2400m) korkeudessa. North Dome on kuuluisa siitä, että sieltä näkee ehkä parhaiten koko Yosemitessa kuuluisan Half Domen, joka on mm. North Facen logossa! Täältä suoriuduttuamme suuntasimme lounaalle Tenaya Lake:lle, ja siitä tsekkaamaan vielä muutamat näköalaspotit. Illan viimeinen etappi oli kyylätä kiipeilijöitä El Capitanilla (kaikkien kiipeilijöiden bucket listilla!): pimeän tultua seinämällä näkyi vain otsalamppujen valot, ja Eric kertoi jänniä faktoja miten kiipeilijät viettävät yönsä seinämällä (hullut!).

minä ja Markus

Sieltä jengi valuu

North Dome!

Näkymä Yosemite Valleyyn

Melkeen koko porukka: Pauliina, Jorma, Ninni, Markus, Anton, Eric, Mike, Sisi, Anna, Karl, Patrik, Sandra & Santiago. Kaisa kameran takana ja Martin jossain piilossa.

Profiilikuva-ainesta

No se se on!

Tenaya järvellä, ihan biitsikeli vaikka ollaan useamman kilometrin korkeudessa

"Veneilemässä"

Lauantai-iltana meillä oli myös synttärijuhlat, kun kahdella "jengiläisellä", Santiagolla ja Sisillä, oli  molemmilla synttärit sunnuntaina. Me oltiin varustauduttu ennakkoon hankkimalla kakku ja skumppaa, ja ihme kyllä onnistuimme pitämään nää salassa ja yllättämään päivänsankarit ihan täysin. Sunnuntaina teimme pari vähän pienempää haikkia, ensin Vernal Fall - vesiputoukselle ja sen jälkeen katsomaan Giant Sequoia -puita.

Vernal Fall. Silloin kun vettä on enemmän se virtaa koko ton tummemman alueen leveydeltä!

Sateenkaari (näkyy vähän heikosti..)

Paljon ihmisiä. Haikki ei muuten ollut mitenkään vaikea, mutta ylös asti päästäkseen oli lopussa kivuttava n. 600 porrasta..

At the top!

Teki mieli uimaan

Pojat pousaa...

...ja vähän tytötki.

Kuuluisa Tunnel Tree

En ole ikinä ollut mitenkään megainnostunut vaeltamisesta, mutta täällä  se on kyllä siistiä kun on hyvät kelit ja paljon nähtävää. Aloimmekin jo plänätä uutta reissua keväälle, kun kaikki vesiputoukset ovat parhaimmillaan (nyt monet olivat jo ihan kuivia). Eli 10 points Yosemitelle ja menee kyllä ehdottamasti suositeltavien aktiviteettien listaan Kalifornian matkaajille!

San Franciscossa on nyt myös alkanut kesä (aamut ja illat ovat kyllä kylmiä) ja viikonlopun sääennuste näyttää oikein mainiolta.. Jihuu, puistohengausta toivottavasti tiedossa :)

Pusmoi,
Kaisa

The Real America

No nyt on kuulkaas nähty sitä todellista amerikkaa, joka täällä San Franciscossa välillä vallan unohtuu. Olimme siis edellisviikonloppuna Oklahomassa, Ericin vanhan frendin Codyn häissä. Oklahoma on tuolla mantereen keskellä, vähän etelässä, ja se onkin aika sekoitus midwestiä ja southia (maa yleisesti jaetaan itä- ja länsirannikoihin, etelään ja keskilänteen). Ja keskellä bible beltia! Lensimme Tulsaan* Houstonin kautta ja takaisin Denverin kautta, eli tavallaan kävin tällä reissulla myös Teksasissa ja Coloradossa!

Ja kyllä sitä tajus taas senkin miten huonosti oikeasti tätäkin maata tuntee.. mun mielikuva Oklahomasta oli että siellä on tosi kuuma ja maisema vaan sellasta kuivaa preeriaa, mutta todellisuudessa siellä (ainakin tuolla seudulla missä me oltiin) olikin tosi paljon metsää, joki ja järvi, eli maisema näytti oikeestaan aika paljon suomen landelta. Tahlequah, pikkukaupunki, jossa Cody ja tuore vaimonsa Alexis asuvat (ja ovat molemmat myös kotoisin), on myös Cherokee Nationin pääkaupunki, ja siellä on melko paljon kaikkea native american vaikutteita, mm. osa tienviitoista oli myös cherokee kielellä! Cody & monet Codyn vanhoista frendeistä on osittain cherokeeita, ja se vaikuttaa tuolla aika moneen asiaan. Esimerkiksi Cody on töissä sellaisessa kasinoresortissa, johon ei palkata kuin Cherokee-sukuisia työntekijöitä (osuuden ei tosin tarvitse olla kovin suuri nykyään, Cody taitaa olla 1/8 tai 1/16 Cherokee). 

Meidät majoitettiin asuntovaunuun.

Joki, jonne oisin halunnut ehtiä lillumaan.

Tahlequah'ssa kaikilla vaikuttaa olevan ihan valtavat talot ja tontit**, ja suosikki vapaa-ajan viete on aseet.  Ei edes metsästys vaan ihan vaan ampuminen... niinpä mekin lauantaina ennen Reherseal dinneria menimme yksien hääparin ystävien luo, ja siellähän oli jo aurinkoterassi täynnä erilaisia ja erikokoisia aseita ja valtava cooleri täynnä Budweiseria (kulttuuriero: San Franciscossa juodaan tosi paljon kaikenmaailman hienostelu pienpanimo-oluita, tuolla Budia ja Bud Lightia!). Mä en vielä tässä vaiheessa rohkaistunut kokeilemaan mutta oli kieltämättä erittäin mielenkiintoista nähä ja kokea tämäkin. Beers and guns, y'all!!

Chillausta poolilla. Paitsi että toi terassi on täynnä tuliaseita.

Sulhanen

Eric strikes a pose

Budweiser ja AK-47. Ihan normaalia että jengillä on kotona konekiväärejä??

Knock out, savikiekkojen ampumiskilpailu

Lauantai-iltana oli siis rehearsal dinner paikallisella Country Clubilla ja sen jälkeen menimme vähän tsekkaamaan pikkukylän yöelämää. Häät olivat vasta sunnuntaina, mikä oli alunperinkin mun mielestä vähän erikoista, ja pakko kyllä sanoa, että häät olivat muutenkin hieman kummalliset. Cody ja Alexis, ja erityisesti Alexisin perhe, ovat erittäin uskonnolisia mutta se ei onneksi näkynyt tilaisuudessa mitenkään erityisemmin. Kummallisuus-faktoria nosti esimerkiksi se, ettei hääjuhlassa ollut tarjolla lainkaan lämmintä ruokaa (menu oli minisandwicheja ja wrappeja ja nachoja..."juhlapaikka" oli siis sellainen kahvila, jossa olimme edellisenä päivänä käyneet lounaalla) eikä hääkakkua (olutta ja viiniä sentään sai!), ja ohjelma oli aivan minimissään. Bestman ja kaaso pitivät puheet (molemmat super lame), oli kimpun heitto ja hääparin tanssi ja that's it. Yhtäkkiä kun kello ei ollut vielä edes seittemää illalla, koko homma vain loppui. Me olimme ihan ihmeissämme, että missä on musa ja tanssiminen..

Pakollinen kuva kirkosta

Häätanssi

Juhlapaikan pihalla. (Hih, ja mulla täsmälleen sama asu kuin Kimmon&Astan häissä!)

Me lähettiin sitten Codyn siskon Cheyennen, bestman Stevenin ja muutaman muun kanssa käymään Codyn isällä. Mr Glad, kutsumanimeltään Big John,  on intiaani/cowboy/biker, joka tuntuu tekevän kaikkensa täyttääkseen jokaisen kaikkiin kolmeen liittyvät stereotypiat.. Siellä me sitten joimme kotipolttoista moonshinea Johnin autotallissa ja kuuntelimme tarinoita metsästyksestä ja harrikoista. Täältä suuntasimme sitten bestman Stevenin luo (jälleen aivan valtava talo, myös uima-allas tuntuu olevan vakiovaruste kaikilla) jatkamaan iltaa. Myöhemmin mukaan liittyivät vielä morsiusneidot ja muutama muu hääparin ystävä niin jatkot sentään muistutti "perinteisiä" hääbileitä. Ja täällä mäkin sitten ammuin ensimmäistä kertaa elämässäni aseella. 

Big John & Moonshine shotit

Jatkoilla mm. pelattiin noppaa. Kuvassa Eric x2

Gambling!

Mutta vaikka häät olivatkin hyvin erilaiset kuin missä olen aikaisemmin ollut, oli Oklahoma hauska pikku seikkailu mulle (en taatusti ihan heti olisi muuten menossa tuonne suunnalle..). Eikä haitannut myöskään se, että siellä oli tosi lämmin! Jengi tuolla oli tosi mukavaa, varsinkin Cody koko perhe oli ihan huippu, ja mullakaan ei ollut yhtään ulkopuolinen olo. Onneksi sentään tunsin toisen Ericin*** ja vaimonsa Elizan entuudestaan Ericin lisäksi.

Viime viikonloppu olikin sitten tasapainoksi tosi kaupunkiviikonloppu, mutta perjantaina suuntaan taas luonnon helmaan kun me ollaan lähössä aika suomivoittoisella jengillä Yosemiteen koko viikonlopuksi!

Pushei

Kaisa xo

* Sama kaupunki mihin Chandler lähti duuniin Frendeissä!

** Cody osti puoli vuotta sitten talon, missä he nyt asuvat; 5mh/3kph, keittiö, olkkari, työhuone ja terassi, sekä iso tontti.. koko roska oli maksanut 89 000 dollaria! SF:ssa ei tolla rahalla sais edes autotallia.
*** Ollaan siis Nellin kanssa tutustuttu Codyyn ja 2xEriciin vuonna 2006 Aasia-kiertueella, ja molemmat Ericit olivat nyt siis groomsmen:eja hääseurueessa. (Onko tälle jotain suomekielistä sanaa?? Bridesmaid = morsiiusneito ja maid of honor = kaaso mut bestman = bestman ja groomsman = ??...hämmentävää :)