Seattle, WA

Pikkasen myohässä taas mennään näissä mun päivityksissä mutta tässä lyhyt selostus viikon takaisesta Seattlen visiitistä. Olin jälleen maailman huonoin turisti ja mulla on koko reissusta ihan muutama kuva..

Me laskeuduttiin Emman kanssa Sea-Tacin (kenttä on Seattlen ja Tacoman puolivälissä) kentälle melkein samaan aikaan ja suunnattiin yhtá matkaa hotellille. Emma oli ollut kaupungissa, ja samassa hotellissa, jo yhen yön saapuessaan, joten tiesi jo vähän mestoja. Hotelli oli hieno, ihan keskustassa ja lähellä waterfrontia, joka on ehkä isoin turistirysä ja jossa on paljon kahviloita, ravintoloita ja paikallisia must-see juttuja (vrt. Fisherman's Wharf San Franciscossa). Ekana iltana emme jaksaneet muuta kuin käydä syömässä, ja pikaisella Yelppauksella päädyimme Lecõsho  nimiseen oikein miellyttävään mestaan.

Huone 311

Hotellin aulaa

Lauantaina suuntasimme aamiaiselle Urbaneen, ja siitä hakemaan vuokra-autoa, jolla huristelimme reilu puoli tuntia kaupungin ulkopuolella oleviin Outletteihin. Sää oli Seattlelle ilmeisen tyypillinen; harmaa, kylmä ja sateinen, niin shoppaus oli ihan hyvä aktiviteetti. Tosin ei kyllä mitään valtavaa saalista osunutkaan kohalle. Olimme odottaneet vähän parempia President's Day aleja, mutta aika harvassa paikassa tarjottiin mitään spessua. Iltapäivällä outletin kaupat oli koluttu riittävän tarkkaan ja palasimme keskustaan, palautimme auton ja mahat kurnien päädyimme Cheesecake Factoryyn myöhäiselle lounaalle. Loppupäivän pyörimme keskustassa ja illalla oli tarkoitus mennä syömään washingtonin aleen kuuluisia ostereita ja vähän drinksuttelemaan.. ja mentiinkin, mutta ravintola johon päädyimme, Ivar's Acres of Clams,  ei kyllä ollut mikään kympin arvoinen, vaikka kuinka Seattlen vanhimmaksi ja parhaaksi seafood mestaksi itseään mainostikin. Illallisen paras osuus oli skumppa, jota myytiin ystävänpäivän kunniaksi puoleen hintaan :)

Sunnuntai oli meidän virallinen turisteilu-päivä. Aloitimme päivän Ettan "seafood" brunssilla, jota oli kovasti kehuttu Yelpissa. Me emme ihan ymmärtäneet tuota seafood osuutta, samat munat ja pekonit listalta löytyi kuin kaikkialta muualtakin. Itse söin kaurapuuroa (pimpattua ja luomua, sentään). Etta on yksi julkkis-kokki Tom Douglasin lukuisista ravintoloista Seattlessa, ja on nimetty hänen tyttärensä mukaan (turha tieto vol.1). Herra Douglas on siis vuoden 2005 Iron Chef, ja on sittemmin ollut mm. vierailevana tuomarina Top Chefissa. Anyways, täällä meille sattui reissun omituisin tapahtuma; olimme tilanneet, mutta emme vielä saaneet annoksiamme, kun tarjoilija tulee ilmottamaan meille, että meidän laskumme on "taken care of". Me olimme tietenkin ihan ihmeissämme ja tarjoilija selitti, kuinka joku tumma(ihoinen), lyhyehkö ja tanakka herra oli astunut kadulta sisään, pyytänyt maksaa meidän aamiaisen ja toivottamaan meille "safe travels back", ja jatkanut matkaansa. Me ei tiettävästi keheenkään kuvausta vastaavaan tyypiin oltu tutustuttu, joten luulen, että hän sekoitti meidän joihinkin muihin. Tiedättehän miten kaikki valkoiset tytöt ovat ihan samannäköisiä...

Noh, kustannustehokkaan aamiaisen jälkeen olikin hyvä tutustua kuuluisaan Pike Place Market:iin, ekaan Starbucksiin (jossa oli randomisti suomalainen tyttö töissä) ja muihin pakollisiin turistikohteisiin. Hauskin bongaus oli Pirkko. -kauppa, joka myy vaatteita, astioita ym. suomalaisilta ja ruotsalaisilta merkeiltä. 

Pike Place Market on siis kuuluisa perinteinen kala/seafood "tori"

Rachel on kauppahallin epävirallinen maskotti 

Täältä suuntasimme Pioneer Squarelle, joka on kaupungin vanhaa keskustaa, ja menimme Elinan suosittelemalla Seattle Underground -kävelytourille. Kierros olikin tosi mielenkiintoinen, ja opaamme Rayn kertomat tarinat kaupungin syntyhistoriasta jänniä. Kun olimme "palanneet maan pinnalle" , hyppäsimme bussiin ja huristelimme Fremontin "hipsteri"-kaupunginosaan (tosin mun mielestä miltei mikä tahansa kaupunginosa SF:ssä vaikuttaa hipsterimmältä...). Mestan nähtävyyksiin kuuluu mm. viisi metriä korkea pronssinen Lenin patsas! Me suuntasimme Theo suklaatehtaalle, jossa he järkkäävät opastettuja tehdaskierroksia ja kertovat suklaanvalmistuksesta. Sunnuntai oli hyvä päivä mennä kun tietenkään kukaan ei ollut töissä niin pääsimme ihan sinne tehdassaliin ihmettelemään. Opas selitti ensin kaakao-pavuista ja erilaisista suklaista, ja sitten käytiin läpi papujen matka kaakaoplantaaseilta mun mahaan (hyvän määrän sai maistiaisia, kannatti mennä! :D).

Läski nalle suklaa-kaupassa

Pahaa kahvia jo vuodesta 1971

Löydettiin Pirkko

Suklaatehdas! 

En tiiä johtuko se meidän keskusta-sijainnista, mutta tuntui et Seattlessa oli kallista (ravintolat). Ja tietenkin sää vaikuttaa ihan valtavasti, nyt ei paljon tehnyt mieli vain vaellella kaupugilla vaan etsiä lyhyin reitti kohteesta A kohteeseen B. Vähän niinkuin lähtisi ihan turistina Helsinkiin marraskuussa (vs heinäkuussa). Oli tosi kiva käydä uudessa kaupungissa (ja osavaltiossa), ja tietenkin nähdä Emmaa, mutta kyllä seuraava reissu saa luvan olla jonnekkin vähän lämpimämpään...

Kaisa xo