Blogihaaste ja höpinää suomalaisista

Mä sain blogihaasteen! Ekan ikinä! Jännää J Kiitos Ice Princess –ja hauska tavata näin virtuaalisesti.  Hehe, komppaan erityisesti Ice Princess:in toiseksi viimeistä faktaa/pohdintaa kahden kielen käyttämisestä .. osui ja upposi! Huomaan nyt parin vuoden jälkeen käyttäväni yhä enemmän ja enemmän englantia myös “itseksekseni” (ajatukset, mielikuvituskeskustelut..) mutta ei kieli tietenkään ole täydellistä, lähellekään. Huomaan myös hukkaavani suomenkielisiä sanoja, jotka sitten korvaan suomea puhuessani englannilla. Toisinsanoen blogi jatkukoon sujuvalla Finglishillä! 

Yritän ehtiä vastaamaan pian, ja lähettämään haasteen  eteenpäin,  mutta sitä ennen nopeasti taas vähän sekalaista jorinaa suomalaisuudesta, kun bongasin tämän: Depressing Finland (postaukset  suomen kielen monista kummallisuuksia ovat mahtavia.)

Puolustan ja kehun suomea täällä ollessa raivoisasti innokkaasti, ja hehkutan erityisesti tasa-arvoa ja work-life balancea (onko tälle mitään järkevää suomenkielistä termiä?), koulutusjärjestelmää ja sosiaaliturvaa, ja tietenkin kesää ja yötontä yötä. Mutta se talvi, huoh. Ja on Suomessa tottakai paljon asioita, jotka eivät ole niin mahtavia, suurimpana ehkä sellainen “ei ole minun asiani” –mentaliteetti, jonka takia kukaan ei pidä ovea auki seuraavalle, anna paikkaa mummolle ratikassa jne. Toinen on “vituiks menee kuitenkin”-asenne, joka on kansallisella tasolla melko halvaannuttava.  Jutut amerikkalaisten yritteliäisyydestä ovat ihan totta, hulluiltakin kuulostaviin suunnitelmiin saa kannustusta, ja jos menee mäkeen niin ei se mitään, silloin on yleensä jo uusi idea kehitteillä. En myöskään voi sietää valtaosaa suomalaisista leffoista tai musiikista niiden oikeasti masentavien tarinoiden takia, “juodaan viinaa ja kaikki kuolee” on jo tehty ihan riittävän monta kertaa.

Taas on suomalainen juomassa viinaa, niin.

Tämä on varmaan tuttua kaikille ulkomaille asuneille tai parhaillaan asuville, että suomalaisuutta miettii huomattavasti useammin.. suomessa sitä vaan “on”. Ja ymmärrän myös hyvin, kuinka ulkomaalaiselle voi olla todella vaikeaa yrittää päästä sisään suomalaiseen yhteisöön… Toisaalta eiköhän jokaisessa kulttuurissa ole omat erikoisuutensa.

Mutta meilläpä on maailman arvokkaimmat passit!

Suomi rulez 4eva, 

Kaisa