Suomeen

Huomenaamulla suunta onkin toimiston sijaan lentokentälle, ja kohti Helsinkiä. Matka ei ollut suunniteltu ja lennotkin ostin vasta viikko sitten; Tulen Mummuni, viimeisen isovanhempani, hautajaisiin.  Täkäläinen termi bittersweet kuvaa fiilistä hyvin, ihana tulla käymään mutta ei tästä syystä. Ystäväni Ville lohdutti viestillä "tehdään vastapainoksi jotain kivaa". 

Eli blogi vajoaa taas hiljaisuuteen, mutta nyt hyvästä syystä.

Kaisa xo

SF Bike Share

Elokuun lopussa San Franciscossa aloitti toiminnan BayArea Bike Share city-pyöräohjelma. Lainauspisteet ja pyörät ilmeistyivät katukuvaan ihan yhtäkkiä, ja pelkästään mun duunireitillä on kolme tai neljä tällaista spottia. Kaikenkaikkiaan ohjelmassa on nyt 700 pyörää ja 70 lainauspistettä ympäri Bay Areaa (näistä puolet SF:ssa), ja tarkoitus on laajentaa verkostoa jopa 3000 pyörään seuraavien vuosien aikana.

Pyörät on itseasiassa aika hyvännäköisiä, ja toisin kuin esim. NYCissä, niissä ei ole lainkaan mainoksia! Ohjelmaan voi ostaa etukäteen 88 dollaria maksavan vuosijäsenyyden, tai vaihtoehtoisesti kolmen päivän ($22) tai 24h ($9) käyttöoikeuden suoraan miltä tahansa lainauspisteeltä (jotka muuten toimivat aurinkoenergialla!). Mun mielestä ihan huippu idea, mutta pyöräilykypärien käyttöä tää tuskin lisää… harva kai sitä kantaa jatkuvasti mukana spontaania pyöräilyä silmällä pitäen.

Tulkaahan testaamaan :)

Kaisa

Meh

“Meh” on  melko kuvaava termi mun koko kesän fiilikselle. Ja toimii kaiken lisäksi oikein hyvin kummallakin päivittäisellä kielelläni.  Ei ole oikein huvittanut. Mikään. Tästä syystä valitettavasti bloggailutkin on jääneet (ja tästä olen jopa saanut muutamalta taholta nuhteluita ). Keväällä oli ihan boss olo, kun oli saanut edellisen duunin aiheuttamat kriisit ratkaistuksi ja jotenki elämä täällä rullaili tosi kivasti, oli kekkereitä ja tyyppejä joiden kanssa hengata, ja siihen päälle omia reissuja. Sitten yhtäkkiä tuntui, että kaikki olikin juuri päinvastoin; tosi moni tuttu ja uusi ystävä muutti pois, uudessa duunissa vähän sama juttu; tuntui, että just kun ehti tutustua jengiin niin kivat tyypit lähtee firmasta. Oma rooli ja/tai toimiston työkulttuuri on epäselvä ja stressaava.  Bannerikampanjat, nuff said. Hmph. Mielessä pyöri kaikkia hoitamattomia asioita, joihin ei vaan saanut tartuttua. Kotia olisi kiva laittaa mutta ei jaksa. Treenikään ei kulje; sali puuduttaa, tuloksia ei tule. Surffillakaan en ole käynyt varmaan kuukausiin.  

Lanalla tais olla sama fiilis: 

Mutta eiköhän se tästä, itse asiassa nyt on jo parempi. Muistutin itteäni kuinka uusi työ on joka tapauksessa niin paljon parempi kuin vanha ja kuinka täällä kuitenkin on edelleen niitä kivoja työkavereita, ja olen saanut töissä hyvää palautetta. Lisäksi San Franissa alkoi “kesä” (syys- ja lokakuu ovat yleensä kelien puolesta vuoden parhaat) ja aion ehkä aloittaa uuden harrastuksen. 

Kaikesta päätellen mulla oli siis kaamosmasennus :)

Kaisa xo