Tervetuloa!

Blogihiljaisuus jatkuu nyt toistaiseksi jokseenkin kaoottisen ja ahdistavan elämänvaiheen takia, mutta nyt on tiedossa iloa (ja ruisleipää! ja makuunin irttareita!) useammaksi viikoksi, kun saan "omia ihmisiä" kyläilemään. Ystävät <3

Tänään alkaa useamman viikon pituinen vierailijaputki Suomesta, kun Sini, Wilma ja Anna laskeutuvat iltapäivällä SFO:lle. Sitten jouluksi saapuu seuraava setti (Sanna, Timo, Porkki ja Sami) ja uusivuosi vaihtuukin oikein ryhmä rämän (edeliset plus Nelli, Teemu ja Jenni) kanssa Vegasin hulinoissa.

Kaisa xo
 

Kaisan ravintolaopas: Potrero Hill&Dogpatch (mini edition)

Vaikka me asutaankin vähän syrjässa cityn menosta ja melskeestä, löytyy täältä meidänkin nurkilta  yllättävän paljon ravintoloita. Niinkin paljon, etten ole edes läheskään kaikissa edes käynyt ja varsinkin tuonne Dogpatchin huudeille tulee koko ajan jotain uutta (se on sellainen next upcoming naaputusto kaikinpuolin). Tässä minilista muutamasta hyväksi havaitusta  paikasta:

18th St on Potrero Hillin oma ravintolakatu. Sieltä löytyy mm

Chez Maman, pikkuruinen ranskalainen bistro, josta saa ehkä kaupungin parhaan burgerin ja ihan huiput simpukat.
Chez Papa on samojen ranskalaisveljesten omistama "vähän hienompi" mesta. Perinteistá ranslaiskeittiötä, hyvä fix prize menu, 3 ruokalajia $34,95.
Rocketfish, aasialaisfuusiota ja paljon sushia. Olemme käyneet melko usein  happy hourilla täällä mut viime aikoina on tuntunut, että ruuan laatu on huonontunut.
Plow,  järjettömän suosittu aamiais- ja brunssipaikka. Hyvää ruokaa, paljon lähellä tuotettua ja luomua (mutta yleensä jonot lannistavat: 1,5h venaus on ihan perus).

Dogpatchin puolella (eli Bayn puolella meistä) on paljon hyviä paikkoja, jotenkin siihen suuntaan ei vain niin usein tule lähdettyä.

Piccino on italialainen ravintola, joka on hauskassa keltaisessa talossa muutaman korttelin päässä meiltä. Ravintola on tilana erittäin miellyttävä (kovasti skandi-design henkinen), ja  ruoka on kaikinpuolin ok mut ehkä pikkasen tyyristä annosten kokoon ja erikoisuuteen nähden.  

Serpentine on varmaan eniten nk. contempopary american ravintola,  hyvä brunssi ja kiva, usein vaihtuva lista, paljon sesongin raaka-aineita jne. Mutta jälleen mun mielestä pikkasen vois hilata hintoja alaspäin (tosin asiakkaita tuntuu riittävän nyttekin).

Poquito on uusi tulokas 3rd Streetilla, Ecuadorilainen ravintola, jossa myös hyviä drinksuja.

Mr & Mrs Miscellaneous ; artisaanijäätelöä (ja muita herkkuja), can't go wrong!

ChocolateLab; tän bongasin ihan muutama päivä sitten eli en oo vielä päässy testaamaan, mutta nimestä päätellen vois olettaa olevan jees (listalla myös muuta kuin suklaata :). Ilmeisesti omistaja on jotenkin tunnettu SF:n "suklaapiireissä"...

Yritän saada listalle jatkoa...

Kaisa xo

Thanksgiving vol.2

Vähän vahingossa tullut näköjään useamman viikon tauko kirjoittelusta, vaikka olisi ihan kerrottavaakin. Mulla on ollut vähän muut asiat mielessä, kun töissä on päällä sellainen ikävämpi tilanne, joka stressaa mua isosti. Siitä ehkä lisää toiste, kun nyt näkee mihin suuntaan asiat kehittyy.

Mulla oli keskiviikkona 1v päivä täällä, vaikea tajuta, että jo vuosi hurahtanut pois Suomesta! Juhlistin mun amerikkalaistumista syömällä aamiaseksi donitsin. Oon kyllä ollut tosi onnekas, kun mulla on riittänyt vierailijoita, jotka aina tuovat pienen palan suomea (tai ruisleipää ;) mukanaan. Ollaan puhuttu muiden suomalaisten kanssa täällä, että Kalifornia on tosi kiva paikka asua jos täältä vain pääsis käymään Suomessa vähän iisimmin... Vaikka mulla on välillä tosi kova koti-ikävä (tai ikävä ihmisiä, ei niinkään suomea) niin enkä kyllä ole hetkeäkään katunut, että lähdin tänne.

Muuten viime viikkoihin on kuulunut surffia, ollaan nyt useampana viikonloppuna oltu Markuksen ja kumppaneiden kanssa Santa Cruzissa. Santa Cruzin breikit on paljon kivempia kun nää lähempänä olevat ja siellä on muutenkin aina hauska "mini-loma" fiilis vaikka olis ihan vaan päiväretkellä.

Torstaina oli Thanksgiving, mun toka. Alunperin meillä ei ollut isoja suunnitelmia, mutta päätimme kuitenkin tehdä perinteisen dinnerin kalkkunoineen kaikkineen. Ja hassua kyllä lopulta vietimme  iltaa pitkälti samassa seurueessa kuin viime vuonna, muutamalla lisäjäsenellä höystettynä. Eric paistoi elämänsä ensimmäisen kalkkunan, Willien (ostimme siis meidän lähikaupasta luomukalkkunan, jonka kääreessä kerrottiin että sen  nimi oli Willie...), joka onnistui oikein mainiosti. Side disheina oli perunamuusia ja yams (en edelleenkään tiedä mitä eroa on jamssilla, bataatilla ja sweet potatoesilla... vai onko vain eri nimiä samalle mkulalle??), paahdettuja ruusukaaleja pekonimuruilla, parmesaani-sitruuna papuja, kukkakaalia ja talvisalaatti (marinoitua punakaalia, seesamiöljyssä pehmettyä lehtikaalia, paahdettua kurpitsaa, quinoaa, pekaanipähkinöitä ja granaattiomenaa), josta mä olin erityisen ylpeä. Jälkkäriks mä leivoin pumpkin pien (tää oli varmaan jo viides tänä syksynä!). (Random kokkaushuomio: Täällä kun kasvaa jos sun vaikka mitä sellaista mitä ei edes Kampin K-Kaupasta löydä niin oppii kokkailemaan kaikkea uutta. Enpä tiennyt että kurpitsojakin (jälleen.. mitä eroa on pumpkinilla ja squashilla??) on varmaan ainakin 30 eri lajia ja toiset sopivat paremmin makeisiin ruokiin ja toiset lisukkeiksi, ja että esimerkiksi spaghetti squashia voi nimensä mukaisesti syödä vaikka pastan korvikkeena!)

Willie diggas bondagesta

Willie uunista ulos

Thanksgiving pöytää (ilman kattausta näköjään)

Tää oli se herkkusalaatti

Thanksgivingista alkaa perinteisesti nk. Holiday season ja kaikki joulukoristeet ym oikein räjähtivätkin esiin kaikkialla. Mun joulu(kuu)n fiilistely liittyy kyllä nyt enemmän suomi-vieraiden odotukseen! Ihan muutaman viikon päästä tänne tuleekin jo eka satsi (Sini, Wilma ja Anna) ja sitten jouluksi lisää (Sanna, Timo, Porkki ja Sami), ja uudenvuoden jälkeen mulla onkin ihan lauma ihania ihmisiä kaitsettavana (edellisten lisäksi Jenni, Nelli ja Teemu). Jipii! :)

Nyt ulos, kun aurinko alkoi paistamaan (kuulin että Helsinkiin odotellaan lunta...)!

Kaisa
xoxo

Santa Cruz & O'Neill Cold Water Classic

Sunnuntai sujui surffin parissa, kun suuntasimme Markuksen kanssa Santa Cruziin katsomaan O'Neill Cold Water Classic surffiskaboja. CWC oli tänä vuonna ASP World Tourin yhdeksäs ja toiseksi viimeinen osakilpailu, nyt jäljellä on enää Billabong Pipe Masters Havaijilla kuukauden päästä. Santa Cruzilaiset olivat tapahtumasta innoissaan, World Tour palasi kaupunkiin 22 vuoden tauon jälkeen ja sponsori O'Neill (joka on siis Santa Cruzilainen firma) juhli tänä vuonna 60-vuotis juhlavuottaan.  

Tuomareiden torni

Yleisöä ja Steamer's Lanen kärki

Kilpailun waiting period oli alkanut 1. päivä ja eka kierros oli käyty silloin, mutta sitten oli huonojen kelien (=ei aaltoja) takia parin päivän tauko. Sunnuntaina kisat alkoivatkin sitten jo 6:45 aamulla ja mekin starttasimme etelää kohden jo vähän kasin jälkeen. Sunnuntaina tahkottiin läpi kakkosrundi (12 heattia) ja puolet kolmannesta kierroksesta, mukana oikeastaan kaikki isot starat Kellysta lähtien. Aallot olivat tosi hyviä ja me nähtiin ihan tosi jänniä hiittejä. Täällä oli taas joku minikesä viikonlopun yli ja myös sää oli ihan mahtava. Iltapäivällä meidän seuraan liittyivät myös Anni&Jani, jotka asuvat Santa Cruzissa. Kun kisat alkoivat sunnuntain osalta olla paketissa, päätettiin me Markuksen kanssa mennä itekin surffille (kun oltiin eka otettu vähän mallia staroilta ;). Aika nopea pulahdus siitä tuli, kun täällä tulee nykyisin jo niin aikasin pimeä, mutta oli siistiä silti. Olin ekaa kertaa surffilla Steamer's Lanella, tai Santa Cruzissa ylipäätänsä, ja tykästyin kovasti. Point breakeille melominen on vaan niin paljon iisimpää kun näillä meidän lähibreikeillä taistelu. 

Damien Hobgood antamassa haastattelua 2. roundn jälkeen

Jeremy Flores

Kelly!

 

Maanantaina ja tiistaina tuijottelinkin kisoja tapahtuman sivujen live streamin kautta (myöskin ihan mahtava!), ja eiliseen finaaliin selviytyi aussit Taj Burrows ja Matt Wilkinson. Kannatin Wilkoa, ja finaali olikin tosi tasainen, mutta lopulta Taj oli vähän parempi. Maailmanmestaruus olisi voinut ratketa eilen, mutta nyt siihen on edelleen mahdollisuus useammalla ukolla eli jännitys tiivistyy vikaan kilpailuun.

Näistä en enää jälkikäteen tiiä  kuka on kuka, mutta kolmoskierros menossa...

Vähän eko- ja biologiaa loppuun ettei ihan mee surffihöpinäks: Santa Cruz edustalla oleva merialue Monterey Bay on tiukasti suojeltu nk. marine sanctuary, ja sen ekosysteemi on yksi mailman (tai ainakin pohjoisen pallonpuoliskon) rikkaimmista. Suojelu on tuottanut tulosta; vesi on puhdasta ja marine life monipuolista. (Ja tästä syystä esimerkiksi surffikisoissa ei saa kayttää vesijettejä vaan skaabajien pitää ihan ite meloa lineuppiin!). Santa Cruzissa ja lähiseuduilla näkee usein merileijonia, hylkeitä, delfiinejä ja jopa merisaukkoja (mun suosikkeja!! Oon niin kade kun Anni kertoi että ne oli just pari päivää sitten nähnyt 2 saukkoa)! Ja on siellä niitä haikalojakin mutta ainakin ite voisin jättää ne näkemättä...

Kaunis Monterey Bay

Middle Peak

Ollaan vähän puhuttu et jos heti ens viikonloppuna lähtis tonne uusiks surffille, ois huippua!

Pusmoi,

Kaisa

Mr. President

Hell-to-the-yeahh. Mr Nice Guy pysyy Valkoisessa Talossa seuraavat neljä vuotta (eli mäkin voin vielä jäädä asumaan tänne ;).

Jos joku on ollut jossain maan alla viimeiset 6 kuukautta, oli eilen siis USA:n presidentin vaalit. Yhdysvalloissa on käytössä ns. epäsuora vaalitapa, jossa jokaisella osavaltiolla on väkilukuun suhteutettu määrä valitsijamiehiä, ja jokaisessa osavaltiossa vaalit voittanut ehdokas ns. putsaa pöydän eli saa kaikki osavaltion valitsijamiesäänet. Tästä syystä johtuen keskustelu, sekä ehdokkaiden kampanjointi, vaalien lähestyessä keskittyy hyvin pitkälti nk. vaa'ankieliosavaltioihin (esimerkiksi Colorado ja Ohio), joiden päätökset yleensä sinetöivät voiton jommalle kummalle ehdokkaalle. Obama voitti kaikki tärkeät osavaltiot Pohjois-Carolinaa lukuunottamatta, ja koko skaban lopulta valitsijamiesäänin 303-206. Jos sen sijaan katsoo popular votea, ei voitto ollutkaan yhtään noin ylivoimainen: Ennen tarkistuslaskentaa Obamalle oli annettu 60,4 miljoonaa ääntä ja Romneylle 57,6 miljoonaa. Täällä hyvä ja lyhyt tiivistelmä vaaleista.

En ala mitään pidempää vaali- tai kampanja-analyysiä kirjoittamaaan (saatika avaamaan keskustelua poliittisesta järjestelmästä jossa on käytännössä vain kaksi puoluetta!) vaikka molempia erittäin suurella mielenkiinnolla seurasinkin. Täällä kaikki tiedotusvälineet ovat niin puoleellisia ja poliittisesti suuntautuneita, että pysyin ehdottomasti parhaiten kärryillä seuraten hesaria. Etenkin eilinen "USA:n vaalit hetki hetkeltä" feedi tuntui olevan huomattavasti paikallisia medioita nopeampi kun esimerkiksi uusista osavaltioista vahvistui tuloksia!

Presidentinvaalien lisäksi jenkit äänestävät samalla senaatin ja edustajainhuoneen kokoonpanoista sekä osavaltiotason uusista lakialotteista (näistä mun mielestä uutisoidaan ulkomailla tosi vähän). Esimerkiksi Kaliforniassa meni läpi Proposition 37: Tämän lain mukaan kaikkiin elintarvikepakkauksiin tulee jatkossa merkitä onko valmistukseen käytetty geenimanipuloituja (GMO) ainesosia (Jee!), mutta sen sijaan Prop 34, kuolemantuomion poistaminen osavaltion tuomiojärjestelmästä, kumottiin (Buu!).

Sellaisia ajankohtaisuutisia tänne. Ihan huojentunut fiilis tuloksista!

Kaisa xo

Edit: Voi rähmä, lueskelin noita proposition uutisia sitten vähän tarkemmin niin ei toi Prop 37 mennytkään läpi :( Tiukka elintarviketeollisuudenlobbaus vissiin  tuotti tulosta ja aloite kaatui pienellä enemmistöllä.

Huomioita San Franciscosta

Tällainen minipostaus.. ehkä tästä voisi aloittaa jonkinmoisen postaussarjan ja listata aina muutaman itelle hassun tai silmiinpistävän asian, kun uusia pulpahtelee esiin! Ja ehkä laajentaa ameriikkaan ja amerikkalaisiin ylipäänsä? Vaikka SF ei kyllä kovin hyvin mitään jenkki stereotypioita täytäkään, aina jotain kulttuurieroja tulee vastaan. Mutta tässä siis eka kolmikko:

• Viikonloppubrunssit joihin kuuluu aivan upea konsepti nimeltä bottomless mimosas . Eli maksamalla 10 tai 12 dollaria saa lipittää mimosoja vaikka koko iltapäivän! Hands down yksi San Franciscon parhaimmista asioista (ei niin toimisi Suomessa)
• Miehet, jotka potkuttelevat lonkkarilla töihin. Puku päällä ja pyöräilykypärä päässä. Piristävät mun aamuisia työmatkoja joka kerta.
• Half and half. Täällä tulee kahvin kanssa AINA half and halfia, eli maitotuotetta, joka on puolet maitoa ja puolet kermaa. Jouduin kerran maksamaan ekstraa kun halusin ihan vaan maito-maitoa.

Kuvitukseksi saatte nyt upeat ite otetut kuvat mun pärstästä (on muuten kaiken lisäks näpsästy meidän vessassa).. Littyy tavallaan aiheeseen, kun otin nää sunnuntaina ollessani juuri lähdössä brunssille, jossa tuli taatusti huolehdittua, että sain kympille vastinetta (ja eikö oo kiva farkkupaita ja vielä kivempi kaulakoru..?) :D 

Puspus!

Kaisa

HSB ja hääkarkelot

Noniin, kyllähän viime viikonlopusta sitten selvittiinkin ihan kunnialla! Hardly Strictly Bluegrass oli ihan mahtava tapahtuma, etenkin ottaen huomioon, että se on täysin ilmanen ja pitkälti vapaaehtoisvoimin järjestetty.  Tosi hauska myös kuunnella musaa vähän valtavirran ulkopuolelta.. oli siellä sentään muutama esiintyjä, joista olin kuullut aiemminkin. Aiemmin Rilo Kiley -bändissä laulanut ja nyt soolona esiintyvä Jenny Lewis oli ihan mun lemppari! Perjantaina päädyimme festareilta vielä Oaklandiin yhdelle klubikeikalle Ericin työkaverin Tomin houkuttelemina. Lauantaina suuntasimme puistoon jo hyvissä ajoin (musa alkoi jo klo11.. tosin se loppui aikaisin myös) ja mulla oli sovittuna picknic tuttujen tyttöjen kanssa. Olin lähtenyt liikkeelle farkuissa ja ne oli aivan liikaa! Ihana ongelma kun täällä on oikeasti todella harvoin kovin lämmin. Mut oli niin siistiä vaan istuskella auringossa, napostella ja tissutella viiniä :)

Ihana Jenny Lewis ja sen hottis kaksos-taustalaulajat

Meidän piti suoriutua yksiin kotibileisiin lauantaina, mutta jotenkin onnistuimme tuhraamaan ison osan illasta ei-mihinkään, eikä sitten enää jaksettu lähteä East Bayn puolelle. Mutta tuli sentään tarkastettua pari (mulle) uutta baaria keskustassa, Bourbon & Branch ja Tradition (jotka näköjään ovatkin jotenkin liityksissä toisiinsa). Oikein kelpoja!

Poseeraukset ennen häitä

Aurinko paisto silmään, siksi vähän kärsivät ilmeet..

Sunnuntaina meillä oli vuorossa mun kollegan Leonin ja morsiamensa Milenan häät, jotka onneksi alkoivat vasta viideltä iltapäivällä, koska mä olin jättänyt kortin ja lahjan hankinnan tietysti viime tippaan. Leon on alunperin Valko-Venäjältä ja Milena Armeniasta, ja Leonin perhe on juutalainen, niin häät oli taas perinteiltään ja ohjelmaltaan jotain ihan uutta. Mä oisin oikeestaan tarttenut jonkun step-by-step ohjelman mitä missäkin vaiheessa tapahtuu... Hääpaikka oli hieno venäläinen ravintola Burlingamessa (San Franciscon lentkentän lähellä), ja siellä pidettiin siis vihkimisseremonia sekä itse hääjuhla. Kaikki juutalaistraditiot, tuolitanssit ja lasin rikkominen jne kuuluivat luonnollisesti ohjelmaan, samoin lukuisat puheet joiden jokaisen perään nykäistiin vodkanaukku. Meidän harmiksi suurin osa puheista oli venäjäks, mä lähinnä keskityin syömään kunnes huomasin et jaahas, taas juodaan! Mutta jösses mitkä safkat!! Sellainen kattaus, että kyllä jää Silja Linen (se parempikin) buffa kateelliseks.. kylmiä alkupaloja oli niin paljon etteivät meinanneet pöytään mahtua ja heti kun yksi lautanen tyhjeni, toi tarjoilija tilalle jotain uutta. Oli paljon kaikkia venäläishenkisiä safkoja (kuten savulohta, suolakurkkuja ja smetanaa, nam!) mutta myös paikallisempia juttuja kuten tonnikala-avokadotartar, jota söin yksin sellaisen pienen vadillisen. Näiden jälkeen oli vuorossa lämmin kalaruoka ja pelmenit ja lopuksi vielä sellanen varsinainen pääruoka. Parasta oli tosiaan se, että kaikki juomista lähtien oli valmiina tai tarjoiltiin omiin pöytiin!  Venäläisdaamien hääeleganssi oli myös ihan näkemisen arvoista.. Ericin sanoin "There's a lot of cleavage and sparkles" , ja mä lisäisin vielä "and seriously big hair". Iltaan kuului paljon tanssia, lähinnä venäläisten ikivihreiden tai venäläisen teknon tahtiin.

Chuppah; katos, jonka alla hääpari vihitään

Eric sai kanssa kipan

Harmittaa kun en saanut kuvia siitä tuoli-tanssista

Kattausta

Tässä ehkä 1/8 alkupaloista...

Mä oon taas koko viikonlopun ollut maailman huonoin valokuvaaja, mutta tässä nyt mukana joitain räpsäisyjä.

Nyt onkin ihan hyvä palautua hetki..
Paljon terkkuja suomen syksyyn!

Kaisa xo

Tapahtumaöverit

Viime viikonlopun ja alkuviikon täällä oli tosiaan epätyypillinen helleaalto (yli 30 astetta) mutta se ikävä kyllä meni jo menojaan. Olin sunnuntaina Pauliinan ja Martinin kanssa biitsillä Stinson Beachilla, noin tunnin kaupungista pohjoiseen. Toivoin, että olisin päässyt samalla reissulla surffille mutta ainakaan iltapäivällä tuolla ei kyllä ollut lainkaan aaltoja. Mutta oli oikein kiva vaan makoilla rannallakin! 

Oon vissiin aikasemminkin maininnut, kuinka täällä on koko ajan jotain happeningia käynnissä, iso osa tapahtumista on ilmasia, ja ihan valtaosa menee täysin ohi, kun ei vaan pysty pysymään kartalla riittävän aktiivisesti.Tällä viikolla ja tulevana viikonloppuna San Franciscossa tapahtuu jopa paikallisella mittapuulla ihan valtavasti kaikkea.

Parhaillaan on meneillään Fleet Week, laivaston ja ilmavoimien jokavuotinen perinne. Ohjelmaan kuuluu kaiken maailman taitolentohommeleita ja hävittäjiä ja navy juttuja. Tänään mukaan tunki America's Cup purjehduskilpailun välierät, ja jo koko viikon täällä on ollut käynnissä Oracle Open World,  valtava konferenssi, joka tehnyt keskustan liikenteestä ihan kauheeta. Huomenna alkaa Hardly Strictly Bluegrass, joka on täysin ilmainen blues ja bluegrass festari Golden Gate puistossa.Tapahtuman suuruudesta kertonee se, että kolmelle päivälle ennustetaan yhteensä 750 000 kävijää. Hieman randomisti tuolla GGP:ssa on samanaikaisesti 13th Annual World Vegetarian Festival (jossa mm. valitaan Miss Celery..). Ja tottakai samaan syssyyn sunnuntaina on myös 49ersien (amerikkalainen jalkapallo) JA Giantsien (baseball) kotipelit (eli kaikenmaailman sporttiurpotturistitkin löytävät tiensä tänne).

Ekaks ja vikaks mainitut ei nyt ihan hirveesti mua kiinnosta (lähinnä luulen että ärsyttävät, kun kaikki paikat on niin tukossa jengiä) mutta tonne festareille haluun ehdottomasti (esiintyjjissä mm. Emmylou Harris ja Patti Smith!). Ettei se nyt sit jäis viikonlopun ainoaks aktiviteetiksi, on meidät "onneks" kutsuttu yhen tutun tupareihin Oaklandiin lauantai-iltana ja sunnuntaina on mun kollegan Leonin häät (venäläis-juutalaiset häät, should be interesting)!

Puuh :D

Palaan ens viikolla,
Kaisa xo

Yosemite

Niin kuin edellisessä postauksessa jo mainitsin, pääsin vihdoin Ericin retkelle Yosemiteen viime viikonloppuna. Eric ramppaa siellä viikoittain, joko yhden, kahden tai kolmen päivän reissuilla, mutta koska ne yleensä aina ovat keskellä viikkoa en ole ikinä toistaiseksi voinut lähteä mukaan. Muutkin olivat innostuneita, niin järkkäsimmekin meille oman kustomoidun charter retken. Monenmoisen säädön ja viime hetken peruutusten sekä ilmottautumisten jälkeen kokoonpano koostui seitsemästä suomalaisesta, neljästä ruotsalaisesta, kahdesta jenkistä ja yhdestä kolumbialaisesta. Lähdimme liikenteeseen perjantaina yhden aikaan ja olimme takaisin SF:ssa vasta melko myohään sunnuntai-iltana. 

Kulkupeli

Yosemiten kansallispuisto on siis suoraan San Franciscosta itään ja sinne ajaa täältä liikenteestä riippuen 3,5-5h. Kansallispuisto on yksi Unescon Maailmanperintö kohteista, enkä kyllä ihmettele miksi; ei tuollaisia maisemia ole missään! Vaikka sesonki tuolla onkin jo aika lopuillaan, oli sää koko viikonlopun ihan mahtava ja superlämmin.. vanhana festarikävijänä olin varustautunut kaiken maailman kerrastoilla ja villasukilla, mutta lopulta nukuin t-paidassa ilman makuupussia!

Leiriä

Me majoittauduimme vähän varsinaisen puiston ulkopuolelle, Indian Flats-nimiselle leirintäalueelle. Eric hoitaa noi camping-touhut aika rutiinilla ja kaikki tietenkin osallistuu telttojen pystytykseen, ruuanlaittoon jne. Toisin kuin oli tarkoitus, me ei perjantaina ehdittykään perille tarpeeksi ajoissa, että olisimme kerenneet tekemään/näkemään jotain ennen pimeän tuloa, eli keskityimmekin chillaamaan leirissä ja ihastelemaan mieletöntä tähtitaivasta. Lauantaina olikin sitten aikainen herätys ja suuntasimme kansallispuistoon. Lauantaina haikkasimme North Dome:lle, yhteensä n.10 mailia (eli ~15km) keskimäärin 8000 feetin (~2400m) korkeudessa. North Dome on kuuluisa siitä, että sieltä näkee ehkä parhaiten koko Yosemitessa kuuluisan Half Domen, joka on mm. North Facen logossa! Täältä suoriuduttuamme suuntasimme lounaalle Tenaya Lake:lle, ja siitä tsekkaamaan vielä muutamat näköalaspotit. Illan viimeinen etappi oli kyylätä kiipeilijöitä El Capitanilla (kaikkien kiipeilijöiden bucket listilla!): pimeän tultua seinämällä näkyi vain otsalamppujen valot, ja Eric kertoi jänniä faktoja miten kiipeilijät viettävät yönsä seinämällä (hullut!).

minä ja Markus

Sieltä jengi valuu

North Dome!

Näkymä Yosemite Valleyyn

Melkeen koko porukka: Pauliina, Jorma, Ninni, Markus, Anton, Eric, Mike, Sisi, Anna, Karl, Patrik, Sandra & Santiago. Kaisa kameran takana ja Martin jossain piilossa.

Profiilikuva-ainesta

No se se on!

Tenaya järvellä, ihan biitsikeli vaikka ollaan useamman kilometrin korkeudessa

"Veneilemässä"

Lauantai-iltana meillä oli myös synttärijuhlat, kun kahdella "jengiläisellä", Santiagolla ja Sisillä, oli  molemmilla synttärit sunnuntaina. Me oltiin varustauduttu ennakkoon hankkimalla kakku ja skumppaa, ja ihme kyllä onnistuimme pitämään nää salassa ja yllättämään päivänsankarit ihan täysin. Sunnuntaina teimme pari vähän pienempää haikkia, ensin Vernal Fall - vesiputoukselle ja sen jälkeen katsomaan Giant Sequoia -puita.

Vernal Fall. Silloin kun vettä on enemmän se virtaa koko ton tummemman alueen leveydeltä!

Sateenkaari (näkyy vähän heikosti..)

Paljon ihmisiä. Haikki ei muuten ollut mitenkään vaikea, mutta ylös asti päästäkseen oli lopussa kivuttava n. 600 porrasta..

At the top!

Teki mieli uimaan

Pojat pousaa...

...ja vähän tytötki.

Kuuluisa Tunnel Tree

En ole ikinä ollut mitenkään megainnostunut vaeltamisesta, mutta täällä  se on kyllä siistiä kun on hyvät kelit ja paljon nähtävää. Aloimmekin jo plänätä uutta reissua keväälle, kun kaikki vesiputoukset ovat parhaimmillaan (nyt monet olivat jo ihan kuivia). Eli 10 points Yosemitelle ja menee kyllä ehdottamasti suositeltavien aktiviteettien listaan Kalifornian matkaajille!

San Franciscossa on nyt myös alkanut kesä (aamut ja illat ovat kyllä kylmiä) ja viikonlopun sääennuste näyttää oikein mainiolta.. Jihuu, puistohengausta toivottavasti tiedossa :)

Pusmoi,
Kaisa