Baja California

Ajankohtaisia on taas nää mun postaukset, mutta pistetään nyt eetteriin ihan senkin takia, että voin sitten ite kerrata myöhemmin mitä olen puuhaillut :) 

Olimme marraskuun puolivälissä viiden päivän reissulla Meksikossa, Baja Californian niemimaalla, joka on se kummallinen suikale Tyynen Valtameren ja Meksikon "mainlandïn" välissä. Lennot San Franciscosta kestää vain reilu kolme tuntia, joten tuolla ramppaisi mielellään vähän useamminkin... Meksikosta on tullut ihan yksi mun suosikkimestoja! (Maa on toki ihan valtava ja olen nähnyt vain kaksi pientä nurkkaa.)

Meidän ohjelma oli aika action-packed, ja ihmeen kaupalla onnistuimme myös tekemään kaiken, mitä olimme suunnitelleet (ilman että se tuntui ihan hirveältä suorittamiselta). Lensimme Cabo San Lucasiin keskiviikkona 13.11. Kentällä meitä oli vastassa E:n vanha kaveri Vince, joka asuu Bajalla osan vuodesta. Lainasimme Vinceltä autoa ja jatkoimme matkaa Cabo Pulmoon, ehkä parin tunnin päähän, mutta tiet ovat hiekkateitä ja matkanteko hidasta niin saavuimme vasta pimeän tultua. Pulmossa asuimme Baja Bungalowsissa, joka on Ericin toisen kaverin Mattin isän bisnes. Torstaina pääsin pitkästä aikaa (ja ekaa kertaa Meksikossa, kun edellisellä reissulla ei sitten kelien takia päästykään) sukeltamaan, Pulmon edustalla on suojeltu riutta ja seudun parhaat dyykkispotit. Teimme kaksi sukellusta Cabo Pulmo Dive Centerin tyypien kanssa, opas oli kiva ja meidän lisäksi mukana oli vain kolme muuta. Eka sukelluksista oli kiva hylkysukellus ja toinen Los Morros -niminen matalahko riutta. Riutta näytti oikein hyvinvoivalta ja elämää löytyi, mutta kyllä Indo-kohteet silti vie voiton. 

Matkalla rannalle

Cabo Pulmon biitsiä

Meidän "mökki" Baja Bungalowsissa  ja auto vasemmalla

Perjantaina suuntasimme takaisin Cabo San Lucasiin, josta olimme buukanneet hotellin yhdeksi yöksi. Cabo on Välimeren pahimpiin turistirysien kaltainen megaresortti, jossa - ja jonka ympärillä - tuhansilla jenkeillä on loma-asuntoja. Itse kaupunki on aika pieni ja rannalla ei saa hetken rauhaa kaupustelijoilta. Haluisin tavallaan nähdä millainen meiniki tuolla on esimerkiksi Spring Breakin aikaan... Me kävimme syömässa hummeri-illallisen, drinksuilla muutamassa paikassa, ja päädyimme lopulta Squid Roe (paras baarin nimi vähään aikaan!!) bailukeskukseen. Hauska ilta mutta yksi riitti mainiosti! 

Pelikaaneja Cabon satamassa

Turistit

Turisti 1 radalla

Turisti 2

Lauantaina lähdimme taas tien päälle, ja supermarketti välietapin kautta Nine Palms -nimiselle biitsille, jossa telttailimme viimeiset kaksi yötä. Tämän takia meidän matkatavaroina oli iso kylmälaukku, teltta ja trangia.. Nine Palms ei ehkä ole maailman kaunein ranta, mutta tuolla sai olla ihan rauhassa ja suoraan edessä on surrfibreikki. Senkus aamulla mönkii ulos teltasta ja suoraan mereen! Melko passelia, vesi on lämmintä ja meille osui vielä hyvä tuuri sen puolesta, että swelli oli mulle sopivan pieni ja aallot kivoja 2-3 jalkaisia.  

"Rantatie" , eli aikamoinen kärrypolku, menee ihan rantaviivassa

Roadtrip

Tällainen kaveri vastaanotti Nine Palmsiin

Meidän priva-villa :)

Ja muu leiri

Eric kertoi, että joitain vuosia sitten Nine Palms oli "secret spot", josta kukaan ei tiennyt, mutta nyt sana on kiirinyt ja meidän kanssa samaan aikaan siellä oli muutamia muitakin seurueita. Ei haitannut mua, hyvin mahduttiin. Maanataina sitten oli lähdön aika vaikka helposti olisi voinut vielä jäädäkin... tosin suihkua jo kaipasin rantaelämän jäljiltä, hiekkaa löytyi taas kaikkialta vielä viikko kotiinpaluun jälkeenkin :)

Rantakivaa

Vuohia!

Live Más! 

Kaisa

Kesälomailua

Mua melkeen hävettää tää mun blogikyhäelmä, ja etenkin sen (epä-)ajankohtaisuus…Tänkin ois tietty voinu kirjottaa vaikka sillon muutama viikko sitten, kun tulin takaisin reissusta. Syytän uutta duunia, kauhea kiire alusta asti niin ei yhtään ehdi keskittyä tällaisiin omiin prokkiksiin. Seliseli, mutta palataan nyt vähän ajassa taaksepäin mun “ kesälomaan”:

Mun työpaikanvaihto ja kauan odotettu Suomen visiitti aikatauluttuivat lopulta ihan täydellisesti; keskiviikkona lopetin vanhassa työpaikassa, perjantaina matkaan, ja kun tulin parin viikon kuluttua takaisin, aloitin uudessa. Suomen reissun ajankohta oli mulla ollut tiedossa jo pienen ikuisuuden, sillä mun menolento oli ns. “paluu”  viime kesän reissulta. Fiksuna mimminä mietin jo silloin, että olisipa hauska yllättää Liisa sen kolmikymppisten kunniaksi, ja buukkasin paluulipun vapuksi. Noh, pitkä tarina tiivistetysti; synttärisankari itse pilasi yllätyksen ihan täysin ehkä pari kuukautta ennen mun lähtöä, ja suunnitelmat oli pakko paljastaa.

Saavuin siis Helsinkiin muutamaa päivää ennen vappua ja viivyin reilun viikon. Tähän sisältyi paljon juoksentelua ympäriinsä, lukuisia brunsseja/kahvitteluita/uusien (ihmis- ja eläin-)perheenjäsenten tapaamisia sekä tietenkin suurimpana “urakkana”  Liisan synttärit ja vappu. Synttärikemut järjestettiin vappuaattona  ja tupa oli täynnä (ja isäntä hieman järkyttynyt alkuillan lapsivieraiden määrästä). Vappupäivänä menimme Liisan perheen kanssa brunssille uuteen (ehkä vaan mulle?) Kellohalliin Kalasatamaan, ja sieltä sitten Kaivariin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, luulenpa, että aika monella vähän lipsahti tuo keskiviikko ihan vallan viihteen puolelle. Liian lyhyeksihän visiitti taas osoittautui, en ehtinyt tehdä läheskään kaikkea mitä olin suunnitellut, mutta ehdin sentään onneksi esimerkiksi lorvia mBarin terassilla ja hengailla Stockalla.

Kolmekymppinen!

Kaivarin iltapäivää

Vapunviettäjä

Veimme Liisan syömään  Pastikseen

Oli hassua olla kotona pitkästä aikaa – ja nyt todella tuntui, että olin ollut aika pitkään poissa – kaikki oli niin tuttua ja helppoa. Samalla kuitenkin tajusi nyt katselevansa kaupunkia ja suomalaisia vähän kriittisemmin silmin; jo tuon reilun viikon aikana tuli eteen monta tilannetta, joissa suomalaisten käytös voi esimerkiksi kaupungissa vierailevien ulkomaalaisten silmissä olla erittäin kummallista/töykeää. 

Mutta on Helsinki vaan niin ihana. Ja nyt kaikista viime aikojen fb-hehkutuksia päätellen kesä pärähti päälle ihan tosissaan – me very jealous mutta toisaalta aivan ihanaa kaikille teille sen ikuisuuden kestäneen talven jälkeen! Nauttikaa joka hetkestä!

Mitä löytyikään Nellin ja Teemun keittiösyä

Idea matkan "kakkosvaiheesta" syntyi kaikesta matkasuunnitelmien sumplimisesta ja lopputuloksena päätin lähteä Liisan ja Oskun kanssa Portugaliin tsekkaamaan ystäviemme Simgen ja Tuomaksen nykyiset huudit. Ja tottakai joitain viikkoja myöhemmin kävi ilmi, että myös sekalainen sakki meidän toisia kavereita oli lähdössä samoilla lennoilla.. Emme ilmeisesti osaa muuta kuin ryhmämatkailla! (Kundit (ja Helena) sentään asustelivat eri paikassa, ehkä noin 2km päässä.)

Eli tuona erittäin aikaisena sunnuntaiaamuna suuntasimme noin 1,5 tunnin yöunien jälkeen Helsinki-Vantaalle ja hyppäsimme TAPin koneeseen kohti Lissabonia. Saapuessamme jonottelimme vuokra-autojamme varmaan puolitoista tuntia, mutta lopulta pääsimme tien päälle, ja ajelimme kivassa pikkuletkassa Ericeiraan, noin 35km päähän Lissabonista. Random sivuhuomautuksena, että olin yllättynyt kuinka hyvässä kunnossa tiet olivat (ehkä kiinnitin tähän huomiota kalifornian/SF:n surkeiden teiden takia)!

S&T asuvat (tai asuivat, koko konkkaronkka onkin juuri paluumuuttanut Suomeen työjuttujen takia) koirien kanssa isossa vuokratalossa, joka meidän silmiin näytti melko päheältä. Kuulemma talvikuukaudet eivät olleet ihan niin riemuisia, kun sisälämpötila on +13, ja kaikki paikat homeessa jatkuvan sateen ja surkean lämmityksen takia. Talo on oikeastaan jo seuraavan kylän, Ribamarin, puolella, mutta etäisyydet ovat muutaman kilometrin luokkaa. Melkein S&T:n takapihalla on tosi kuuluisa surffibiitsi Ribeira, jossa on pidetty ASP tason surffiskaboja monta kertaa. Ericeira itsessään on ihan supersympaattinen pikkukylä, josta tuli monin paikoin Kreikka mieleen: samankaltaisia valkoisia ja sinisia rakennuksia ja "välimerellinen" fiilis.

Tsekkaamassa Fos do Lizandroa

Ericeira

Ericeiran kujia

Turistit

Oma miniterde

Knoppitietona kerrotakoon myös, että Ericeira on yksi neljästä World Surf Reservesta (ja ainoa Euroopassa, muut kolme ovat Malibu ja Santa Cruz täällä meilla päin, sekä Manly Beach Sydneyssa - hmm, pitääpä ehkä suunnitella SoCal reissu lähitulevaisuuteen, Malibu on näistä ainoana suorittamatta!). Tykkäsin  surffista tuolla tosi paljon, aallot olivat hyvän kokoisia (vain yhtenä päivänä oli turhan isoa keliä) ja jotenkin iisejä saada kiinni jne. Lievän painostuksen alaisina myös Osku ja Liisa ilmottautuivat muutaman tunnin surffikouluun ja olivat samantien ihan Keanu Reevesina ratsastamassa aalloilla (kuvamateriaalia seuraa heti kun löydän mun kameran piuhan!). Ite innostuin surffista taas ihan toden teolla ja pitää nyt yrittää täälläkin päästä veteen useammin.

Yhtenä päivänä lähdimme hyvien ennusteiden perässä surffille Carcavelos nimiseen kaupunkiin/kylään ja sieltä iltapäiväretkelle Sintraan, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteista. Mesta oli niin upea että ansaitsee ihan oman postauksensa (hehe, saapa nähdä tapahtuuko ikinä, mutta yritän!)...

Loppuviikosta myös Enna pinkaisi paikalle Amsterdamista loppiaislomalle, ensin Ericeiraan pariksi yöksi ja siitä lähdimme sitten yhdessä Lissaboniin Oskun ja Liisan jäädessa vielä S&T:n huomaan muutamaksi päiväksi. Enna oli bongannut meille Lissabonista hotelliksi ihan tosi edullisen (en tiedä oliko vielä joku off season hinnoittelu) neljän tähden Holiday Inn:in, jonka ehdottomasti paras ominaisuus oli kattoterassi, - baari ja -pooli, joita ei käyttänyt tyyliin kukaan. Saavuimme Lissaboniin siis perjantai-iltana, ja mun lento takaisin jenkkeihin oli su iltapäivällä, eli aikaa tutustua kaupunkiin oli huomattavan rajoitetusti. Mutta onpahan ainakin hyvä syy mennä uudestaan! Lauantai olikin sitten supertehokas turistipäivä, joka alkoi aikaisin aamulla sightseeingilla, jatkui poolilla auringonotolla ja viinin tissuttelulla, sitten shoppailusegmentillä ja illalla suuntasimme Bairro Alto:on (vanha kaupunki) dinnerille ja katsastamaan yöelämää. Bairro Alton pikkukujilla on siis baareja vieri vieressä, ja ilmeisesti ainakin viikonloppuisin korttelit ovat yhtä suurta ulkoilmapartya; drinkit tarjoillaan muovimukeissa (ja huh - puolen litran mojito, jossa oli varmaan kaksi desiä rommia kustansi 6e!) ja ihmiset tanssivat kaduilla vaellellen paikasta toiseen. En tiedä näyttimekö me pitkän päivän jälkeen jotenkin pientä piristystä kaipaavilta, kun meille yritettiin myös kaupitella koksua kolmeen otteeseen :) Alkuperainen idea oli myos käydä tsekkaamassa Lissabonin kuuluisin yökerho Lux (jonne on kuulemma tosi vaikea päästä sisään), mutta tähän ei enää paukut riittäneet. 

Holiday Inn:in kattoterassi

Sitruuna-Cornetto!

Enna, Bairro Alto ja mojitot

Minä ja Fernando Pessoa

Lissabonin kattoja

...ja vähän lisää

Portugali ja Lissabon nousivat kertaheitolla suosikkimestojeni joukkoon, tykkäsin todella paljon. Näkemykseen vaikutti erittäin positiivisesti miltei ilmanen Vinho Verde... tai sitten mua on vaan tosi helppo miellyttää, sillä oon kyllä sanonut niin kaikista muistakin uusista paikoista, joissa on lomaillut viime vuosina.. (Sri Lanka, Meksiko…) TAI ehkä tästä voisi vetää nopean synteesin, että mä vaan todella tykkään lomailusta ;)

Mutta kaiken kaikkiaan ihan huippureissut – sekä Suomeen että Portugaliin - ja uutta pukkaa taas; Olen huomenillalla lähdössä viikonlopuksi NYkiin! Ekaa kertaa ikinä! (vinkkejä otetaan vastaan)

Pus,
Kaisa

Santa Cruz & O'Neill Cold Water Classic

Sunnuntai sujui surffin parissa, kun suuntasimme Markuksen kanssa Santa Cruziin katsomaan O'Neill Cold Water Classic surffiskaboja. CWC oli tänä vuonna ASP World Tourin yhdeksäs ja toiseksi viimeinen osakilpailu, nyt jäljellä on enää Billabong Pipe Masters Havaijilla kuukauden päästä. Santa Cruzilaiset olivat tapahtumasta innoissaan, World Tour palasi kaupunkiin 22 vuoden tauon jälkeen ja sponsori O'Neill (joka on siis Santa Cruzilainen firma) juhli tänä vuonna 60-vuotis juhlavuottaan.  

Tuomareiden torni

Yleisöä ja Steamer's Lanen kärki

Kilpailun waiting period oli alkanut 1. päivä ja eka kierros oli käyty silloin, mutta sitten oli huonojen kelien (=ei aaltoja) takia parin päivän tauko. Sunnuntaina kisat alkoivatkin sitten jo 6:45 aamulla ja mekin starttasimme etelää kohden jo vähän kasin jälkeen. Sunnuntaina tahkottiin läpi kakkosrundi (12 heattia) ja puolet kolmannesta kierroksesta, mukana oikeastaan kaikki isot starat Kellysta lähtien. Aallot olivat tosi hyviä ja me nähtiin ihan tosi jänniä hiittejä. Täällä oli taas joku minikesä viikonlopun yli ja myös sää oli ihan mahtava. Iltapäivällä meidän seuraan liittyivät myös Anni&Jani, jotka asuvat Santa Cruzissa. Kun kisat alkoivat sunnuntain osalta olla paketissa, päätettiin me Markuksen kanssa mennä itekin surffille (kun oltiin eka otettu vähän mallia staroilta ;). Aika nopea pulahdus siitä tuli, kun täällä tulee nykyisin jo niin aikasin pimeä, mutta oli siistiä silti. Olin ekaa kertaa surffilla Steamer's Lanella, tai Santa Cruzissa ylipäätänsä, ja tykästyin kovasti. Point breakeille melominen on vaan niin paljon iisimpää kun näillä meidän lähibreikeillä taistelu. 

Damien Hobgood antamassa haastattelua 2. roundn jälkeen

Jeremy Flores

Kelly!

 

Maanantaina ja tiistaina tuijottelinkin kisoja tapahtuman sivujen live streamin kautta (myöskin ihan mahtava!), ja eiliseen finaaliin selviytyi aussit Taj Burrows ja Matt Wilkinson. Kannatin Wilkoa, ja finaali olikin tosi tasainen, mutta lopulta Taj oli vähän parempi. Maailmanmestaruus olisi voinut ratketa eilen, mutta nyt siihen on edelleen mahdollisuus useammalla ukolla eli jännitys tiivistyy vikaan kilpailuun.

Näistä en enää jälkikäteen tiiä  kuka on kuka, mutta kolmoskierros menossa...

Vähän eko- ja biologiaa loppuun ettei ihan mee surffihöpinäks: Santa Cruz edustalla oleva merialue Monterey Bay on tiukasti suojeltu nk. marine sanctuary, ja sen ekosysteemi on yksi mailman (tai ainakin pohjoisen pallonpuoliskon) rikkaimmista. Suojelu on tuottanut tulosta; vesi on puhdasta ja marine life monipuolista. (Ja tästä syystä esimerkiksi surffikisoissa ei saa kayttää vesijettejä vaan skaabajien pitää ihan ite meloa lineuppiin!). Santa Cruzissa ja lähiseuduilla näkee usein merileijonia, hylkeitä, delfiinejä ja jopa merisaukkoja (mun suosikkeja!! Oon niin kade kun Anni kertoi että ne oli just pari päivää sitten nähnyt 2 saukkoa)! Ja on siellä niitä haikalojakin mutta ainakin ite voisin jättää ne näkemättä...

Kaunis Monterey Bay

Middle Peak

Ollaan vähän puhuttu et jos heti ens viikonloppuna lähtis tonne uusiks surffille, ois huippua!

Pusmoi,

Kaisa

North coast

4th of July tuli ja meni. Mä olin vielä aika jetlageissa, ja ehkä vähän myös paluumasiksissa, niin otin arkivapaan vastaan erittäin lämpimin mielin, ja annoin ittelleni luvan nukkua vaikka koko päivän jos huvittaa. Ja niin teinkin. Iltapäivällä sentään käytiin moikkaamassa jotain Ericin tuttuja piknikillä Ocean Beachilla, mutta siellä oli tosi kylmä ja ankea keli niin ei viihdytty kovin kauaa (Potrero Hillissä jälleen paisto aurinko ja välimatkaa taitaa olla sen 7km...). Illalla oli tarkotus mennä kattoo Golden Gate Bridgen ilotulitukset, mutta uni voitti jälleen. Nukkuminen <3

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna teimme jälleen yhden minireissun, tällä kertaa citystä ylöspäin, Kalifornian pohjois-rannikolle. Meillä ei ollut mikään hoppu vaan pysähtelimme siellä täällä kahville ja lounaalle ja välijätskille.. Highway 1:n varrella on hienoja maisemia, symppiksiä pikkukyliä ja paikallisena erikoisuutena osterifarmeja! Meidän määränpää oli Mendocino, ja ehkä vähän yli puolivälissä matkaa pysähdyttiin surffistopille, kun bongasimme North Salmon Creek nimisen rannan, joka näytti olevan oikein hauska biitsibreikki. Vedessä oli väkeä vaikka kuinka, mutta pointtejakin oli useampia, niin jengi oli jakaantunut aika tasasesti. Mun surkealla arviontikyvyllä sanoisin, et aallot oli sellasta 3-5ft luokkaa eli mulle (ainakin teoreettisella tasolla) just passeleita. Veteen mennessä oli ihan aurinkoista, mutta ei ehitty olla siellä ehkä kun puolisen tuntia, kun mestoille jyräs niin sankka sumu, ettei oikeesti enää erottanut missä loppui meri ja mistä alkoi taivas. Tulevia aaltoja ei juurikaan nähny, hyvä että rantaviivan.. Mun surkeasta surffikunnosta kertoo ehkä se, että sain päivän ainoon aallon täysin vahingossa (en nähnyt sitä), kun suuntasin takas rantaan.

Sumuista on

Loppumatka ajettiinkin sitten ilman yhtään minkäänlaisia maisemia, kun kaikkialla ympärillä oli vaan harmaata. Mendocinossa meillä oli buukattuna "mökki" Ericin tuttujen pyörittämästä paikasta. Täälläkin saimme ihan vaan kuvitella luvatun merinäköalan...  Onneksi oli sentään takka ja telkkari. Tää Kalifornian kesä on kyllä yksi iso huijaus (ei kyllä vissiin taida olla hurraamista siellä Suomessakaan??) !

Siellä se kaunis merinäköala kuulemma on...

Sunnuntaina, kun lähdimme takaisin päin, oli ehkä jopa entistä sankempi sumu, mutta se onneksi hälveni etelään päin tultaessa. Päivän ohjelmassa oli hepoilua, kahden tunnin maastovaellus Five Brooks Ranchilla. Tulipa samalla hoidettua ensikosketus lännenratsastukseen, kun yhtäkkiä käskettiinkin ohjastamaan vaan yhdellä kädellä! Ryhmässä oli vaan kaks muuta tyyppiä ja meidän oppaana oli Cowboy-Dave, joka lenkin aikan ehti kertoa aika lailla koko elämäntarinansa aina urasta stunttimiehenä alkoholismiin ja karjankasvattamiseen.. Uljas ratsuni Hank oli oikein kelpo kulkupeli!

Hank näyttää kieltä

Tällä hepalla oli tyylikäs 2-väri värjäys tukassa

Jonossa jolkotetaan. Cowboy-Davella oli stetson. Tietty. 

Fanikuva Cowboy-Daven ja Dustyn kanssa

Kreisistä sumusta huolimatta oli siis oikein kiva viikonloppu ja taas muisti kuinka sekä surffille että ratsaille pitäs päästä  useemmin!

Terkuin,

Kaisa

Mexico!

Vaikka talvi täällä onkin ihan eri luokkaa kun Suomessa, on silti ollut ikävä sellaista lämpöä ja aurinkoa jotai ei ole kuin etelässä. Ja hiekkaa varpaissa ja läpsyjä! Niinpä alotin aktiivisen marisemisen matkalle lähtemisestä tyylin saman tien kun muutin tänne. Aika nopsaan kohteeksi valikoitui Meksiko ja siellä Sayulitan kylä, jossa asuu/on asunut kavereita. Alunperin oli tarkoitus lähteä President's day viikonloppuna, ettei mun tarttis ottaa niin montaa päivää vapaata töistä, mutta silloin kaikki lennot oli ihan järkyn hintasia. Buukattiin reissu sitten jo edeltävälle viikonlopulle. 

Torstaiaamuna suuntasimme sitten SFO:lle. Reissu ei alkanut mitenkään hilpeissä tunnelmissa kun kentällä meille kerrottiin, että lautabägi maksaa sitten 200 dollaria PER SUUNTA*. Tää tuli aika yllätyksenä, kun Eric oli oikein erikseen soittanut pari päivää aiemmin Unitedin asiakaspalveluun ja tiedustellut asiaa, jossa joku call centerin intialaisnulikka oli sanonut, että jos bägi on ainoa matkatavara, ei siitä oteta lisämaksua. Noh, ei auttanut kun kuitata maksu ja vannoa valitusryöppyä (eka viesti on jo lähetetty!). Lensimme Puerto Vallartaan, lento kesti 3,5 tuntia. Ei paha! PV:n kentältä nappasimme alle vuokra-auton ja huristelimme ehkä 40 min Sayulitaan, joka on about 35km PV:n pohjois-puolella. 

*takas tullessa maksettiin vaan $100, mutta silti grrr.

Me oltiin varattu kämppä valmiiks ja Villa del Moro osottautuikin oikein hyväksi valinnaksi. Omistaja Flip,  kaliforniasta etelään yli 10v sitten muuttanut vanhempi herrasmies, antoi meille hyvän hinnan. Maksettiin lopulta 70 dollaria yö kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön asunnosta ihan kylän paraatipaikoilta. Meksikossa, tai ainakaan näillä turistihuudeilla, ei ole mitenkään erityisen halpaa, vaan esim. ravintolahinnat on aika samaa luokkaa kun täällä.

Meille osu vähän huono tuuri kelien kanssa, kun perjantaina oli ihan pilvistä ja tuulista ja lauantaina sato koko päivän. Noin lyhyellä matkalla tollanen haittaa mut minkäs teet. Sayulita on myös just sellanen paikka et jos ei voi olla ulkona puuhailemassa tai vaan hengaamassa biitsillä, ei siellä kyllä oo yhtään mitään tekemistä! Onneks sentään saatiin nauttia ihanasta auringonpaahteesta muutama päivä. Just sen verran et ehti käräryttää ittensä...

Surffi oli kivaa, aallot sopivan pieniä ja vesi miellyttävän lämpöstä. Loksut oli tosi mukavia ja margaritat isoja! Iso kiitos myös Miialle, joka toimi loistavana oppaana ja kerto kaikki oikeet mestat mihin mennä (että löysi ne isoimmat margaritat...) :)

Tätä lisää, please.

Kaisa xo