CL Love

Craigslist on kummallinen palvelu; Ulkoasu on suoraan jostain WWW:n keksimisvuosilta ja käytettävyyskin vähän niin ja näin, Searchilla saattaa tulla vastaan hyvinkin erikoisia tuloksia, mutta silti se on vaan ihan ykkös online kauppapaikka ja duuni-ilmotusfoorumi Jenkeissä. Nykyisin mulla onkin tapana aina tsekata CL eka, ennen kun suuntaa kaupoille (online tai fyysinen) esim. huonekaluostoksille. Ihan kingi fiilis kun löytää jotain upeeta halvalla! :D 

Alla meidän talouden viimeisimmät hankinnat (sori jälleen näitä surkeita kuvia):

Matot 1 ja 2 yhteensä 60 dollaria! Toi punasävyinen on aika perinteinen itämainen matto (luulen et se on ihan villaa) ja kattokaa tota mustaa, siinä on apinoita!!

Sohva alakertaan. Tällä kertaa sinnikkyys palkittiin, olin kyttäillyt tota sohvaa jo tovin mut ilmeisesti alkuperänen 300 dollarin hintapyyntö oli vähän kova pihille CL jengille (minä mukaan lukien!) ja ensin hinta tippui kahteensataan ja sitten sataseen. Ja silloin mä iskin :) Sohva on ihanan värinen ja vissiin joku ihan hyvä merkkikin, tyynyt on hanhenuntuvalla täytetty jne. 

Meidán vanha sohva olikin ihan hirveen ruma ja myös maailman epämukavin. Nyt on taas hyvä loikoilla ja kattoa mun uutta suosikkisarjaa Shameless:ia!

Pushei,
Kaisa

Ps. Sitten ois tietty tää lauma Nigerian kääpiövuohia?? Vähän kutkuttelis... ;)

Seattle, WA

Pikkasen myohässä taas mennään näissä mun päivityksissä mutta tässä lyhyt selostus viikon takaisesta Seattlen visiitistä. Olin jälleen maailman huonoin turisti ja mulla on koko reissusta ihan muutama kuva..

Me laskeuduttiin Emman kanssa Sea-Tacin (kenttä on Seattlen ja Tacoman puolivälissä) kentälle melkein samaan aikaan ja suunnattiin yhtá matkaa hotellille. Emma oli ollut kaupungissa, ja samassa hotellissa, jo yhen yön saapuessaan, joten tiesi jo vähän mestoja. Hotelli oli hieno, ihan keskustassa ja lähellä waterfrontia, joka on ehkä isoin turistirysä ja jossa on paljon kahviloita, ravintoloita ja paikallisia must-see juttuja (vrt. Fisherman's Wharf San Franciscossa). Ekana iltana emme jaksaneet muuta kuin käydä syömässä, ja pikaisella Yelppauksella päädyimme Lecõsho  nimiseen oikein miellyttävään mestaan.

Huone 311

Hotellin aulaa

Lauantaina suuntasimme aamiaiselle Urbaneen, ja siitä hakemaan vuokra-autoa, jolla huristelimme reilu puoli tuntia kaupungin ulkopuolella oleviin Outletteihin. Sää oli Seattlelle ilmeisen tyypillinen; harmaa, kylmä ja sateinen, niin shoppaus oli ihan hyvä aktiviteetti. Tosin ei kyllä mitään valtavaa saalista osunutkaan kohalle. Olimme odottaneet vähän parempia President's Day aleja, mutta aika harvassa paikassa tarjottiin mitään spessua. Iltapäivällä outletin kaupat oli koluttu riittävän tarkkaan ja palasimme keskustaan, palautimme auton ja mahat kurnien päädyimme Cheesecake Factoryyn myöhäiselle lounaalle. Loppupäivän pyörimme keskustassa ja illalla oli tarkoitus mennä syömään washingtonin aleen kuuluisia ostereita ja vähän drinksuttelemaan.. ja mentiinkin, mutta ravintola johon päädyimme, Ivar's Acres of Clams,  ei kyllä ollut mikään kympin arvoinen, vaikka kuinka Seattlen vanhimmaksi ja parhaaksi seafood mestaksi itseään mainostikin. Illallisen paras osuus oli skumppa, jota myytiin ystävänpäivän kunniaksi puoleen hintaan :)

Sunnuntai oli meidän virallinen turisteilu-päivä. Aloitimme päivän Ettan "seafood" brunssilla, jota oli kovasti kehuttu Yelpissa. Me emme ihan ymmärtäneet tuota seafood osuutta, samat munat ja pekonit listalta löytyi kuin kaikkialta muualtakin. Itse söin kaurapuuroa (pimpattua ja luomua, sentään). Etta on yksi julkkis-kokki Tom Douglasin lukuisista ravintoloista Seattlessa, ja on nimetty hänen tyttärensä mukaan (turha tieto vol.1). Herra Douglas on siis vuoden 2005 Iron Chef, ja on sittemmin ollut mm. vierailevana tuomarina Top Chefissa. Anyways, täällä meille sattui reissun omituisin tapahtuma; olimme tilanneet, mutta emme vielä saaneet annoksiamme, kun tarjoilija tulee ilmottamaan meille, että meidän laskumme on "taken care of". Me olimme tietenkin ihan ihmeissämme ja tarjoilija selitti, kuinka joku tumma(ihoinen), lyhyehkö ja tanakka herra oli astunut kadulta sisään, pyytänyt maksaa meidän aamiaisen ja toivottamaan meille "safe travels back", ja jatkanut matkaansa. Me ei tiettävästi keheenkään kuvausta vastaavaan tyypiin oltu tutustuttu, joten luulen, että hän sekoitti meidän joihinkin muihin. Tiedättehän miten kaikki valkoiset tytöt ovat ihan samannäköisiä...

Noh, kustannustehokkaan aamiaisen jälkeen olikin hyvä tutustua kuuluisaan Pike Place Market:iin, ekaan Starbucksiin (jossa oli randomisti suomalainen tyttö töissä) ja muihin pakollisiin turistikohteisiin. Hauskin bongaus oli Pirkko. -kauppa, joka myy vaatteita, astioita ym. suomalaisilta ja ruotsalaisilta merkeiltä. 

Pike Place Market on siis kuuluisa perinteinen kala/seafood "tori"

Rachel on kauppahallin epävirallinen maskotti 

Täältä suuntasimme Pioneer Squarelle, joka on kaupungin vanhaa keskustaa, ja menimme Elinan suosittelemalla Seattle Underground -kävelytourille. Kierros olikin tosi mielenkiintoinen, ja opaamme Rayn kertomat tarinat kaupungin syntyhistoriasta jänniä. Kun olimme "palanneet maan pinnalle" , hyppäsimme bussiin ja huristelimme Fremontin "hipsteri"-kaupunginosaan (tosin mun mielestä miltei mikä tahansa kaupunginosa SF:ssä vaikuttaa hipsterimmältä...). Mestan nähtävyyksiin kuuluu mm. viisi metriä korkea pronssinen Lenin patsas! Me suuntasimme Theo suklaatehtaalle, jossa he järkkäävät opastettuja tehdaskierroksia ja kertovat suklaanvalmistuksesta. Sunnuntai oli hyvä päivä mennä kun tietenkään kukaan ei ollut töissä niin pääsimme ihan sinne tehdassaliin ihmettelemään. Opas selitti ensin kaakao-pavuista ja erilaisista suklaista, ja sitten käytiin läpi papujen matka kaakaoplantaaseilta mun mahaan (hyvän määrän sai maistiaisia, kannatti mennä! :D).

Läski nalle suklaa-kaupassa

Pahaa kahvia jo vuodesta 1971

Löydettiin Pirkko

Suklaatehdas! 

En tiiä johtuko se meidän keskusta-sijainnista, mutta tuntui et Seattlessa oli kallista (ravintolat). Ja tietenkin sää vaikuttaa ihan valtavasti, nyt ei paljon tehnyt mieli vain vaellella kaupugilla vaan etsiä lyhyin reitti kohteesta A kohteeseen B. Vähän niinkuin lähtisi ihan turistina Helsinkiin marraskuussa (vs heinäkuussa). Oli tosi kiva käydä uudessa kaupungissa (ja osavaltiossa), ja tietenkin nähdä Emmaa, mutta kyllä seuraava reissu saa luvan olla jonnekkin vähän lämpimämpään...

Kaisa xo

Jason sen sanoi

Ei siis mitään hajua kuka tämä Jason on (vissiin joku SF:n start-up skenen vaikuttaja), mutta hyvän infopaketin tästä uudesta kotikaupungistani hän kasasi blogiinsa:
http://jasonevanish.com/2013/01/17/25-things-i-wish-i-knew-before-moving-to-san-francisco/

Kuva: laughingsquid.com

Kaisa xo

Seattleen mars

Huh, i'm on fire, kolmas postaus tänään...tällanen pikainen moikkaus vaan ja ilmoitus, et oon tossa parin tunnin päästä lähdössä Seattleen pitkäksi viikonlopuksi, kun täällä on maanantaina siis President's Day , joka on yksi melko harvoista arkivapaista. 

Emma on pari viikkoa jossain outback Idahossa työmatkalla, ja oli näppäränä tyttönä diilannut ton väliviikonlopun Seattlessa firman piikkiin ja kysyi haluisinko mä tulla kanssa. Mun ei siis tarttenu ostaa kun lennot ja IBM biffaa hotellin (joka ei nyt varsinaisesti vaikuta ihan surkealta sekään). 

Oon lähössä reissuun mulle tosi epätyypilliseen tapaan täysin valmistautumatta; tiedän Seattlesta sen tornin, Microsoftin, Nirvanan, Strabucksin, Frasierin ja Greyn Anatomian. Ilmeisesti siellä on hyvää ja halpaa sea foodia, ja kylmä ja sateinen sää. Katotaan mitä näillä eväillä saadaan aikaseks :)

Kuva: abc.com

(Nojoo, pikkasen aloin jo jotain Greyn Anatomia -teemamatkaa hahmottelee mut se tyssäs heti alkuunsa ku kuulemma valtaosa koko sarjasta on kuvattu studioilla Losissa ja sairaalakin on oikeesti lentokenttä. )

Raporttia seuraa ensi viikolla!

Arrivederci,
Kaisa 

Amerikan malliin

..mun pomo lähti just rehabiin (ja ei, nyt ei puhuta mistään fysikaalisesta hoitolaitoksesta). Ei  mulla muuta.

Kaisa

Suuri ja ihmeellinen vakuutusmaailma - aka uudet rillit!

Tässä maassa vakuutusyhtiöiden supervalta on jotain ihan käsittamätöntä, ja terveydenhuoltojärjestelmän kustannukset ehkä vielä käsittämättömämmät. Palveluiden hinnoittelu on karannut ihan käsistä, ja Obamacare ja muudet uudistukset herättävät aina suuria tunteita ja kiivasta keskustelua. Näin pienen yksilön silmin ainoa selkeä viesti on se, että et todellakaan halua asua täällä ilman terveysvakuutusta (health insurance, mikä oikea suomenkielinen nimi nyt onkaan..). Minkä tahansa pikkuoperaation tai poliklinikkavisiitin hintalappu on samantien tuhansissa, ja kaiken maailman turhia visiittejä ja hoitoja tuputetaan potilaille ihan rahastusmielessä. Tästä esimerkkinä mun eka hammaslääkäririkäynti, jonka päätteksi lääkäri totesi mulla olevan 6 reikää ja kustannusarvioksi  2000 dollaria. En uskonut ja menin toiselle lääkärille, joka totesi, että hän korjaisi niistä yhden eikä sekään ole millään lailla akuutti. 

Koska julkinen sektori, terveydenhuolto mukaanlukien, on tunnetusti miltei olematon, ei tästä yhteiskunnasta löydy myöskään työterveyshuollon kaltaista "välisektoria", vaan kaikki, jotka suinkaan kykenevät marssivat suoraan yksityiselle. Vakuutusmalleja on vaikka kuinka monta, enkä suoraan sanoen ole oikein perillä miten ne eroavat toisistaan, mutta yleisimmin  vakuutukset kuuluvat työsuhde-etuihin. Meidänkin firman vakuutuspakettiin kuuluu perus health insurancen lisäksi dental ja vision vakuutukset, jotka nimiensä mukaisesti ovat siis hammashoitoa ja silmälääkärin/optikon  palveluita varten. Vaikka suhtaudunkin tähän koko kuvioon vähän silmiä pyöritellen ja jotain hyvinvointivaltiosta tuhahdellen, on nuo hammas- ja silmäedut kuitenkin aika kivat, kun ei ne mulla ainakaan kuulunut työterveyden piiriin Suomessa. Ja vision vakuutukseen kuuluu myös materiaalit eli...

..tämän sivistävän alustuksen kautta pääsemmekin kivasti postauksen varsinaiseen pointtiin: KATTOKAA KUN MULLA ON UUDET RILLIT!

Ihan passelit 25 dollarilla, tycker jag.

Kaisa xo