Outside Lands 2012 - lyhyt kertaus

No johan se taas reilu viikko vierähti festareista mutta tehään nopee kertaus minkälaisista kesteistä oli kyse niin muistan sitten myöhemmin itekin.. Outside Lands on aika uus festari, se järjestettiin nyt vasta viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimii Golden Gate Park, eli ei tartte kaupungista poistua. Vähän niinku Flow, monella tapaa! Myös OL:ssä panostetaan paljon musiikin lisäks ruokaan, juomaan ja taiteeseen. 

Uppopaistettua Man'n'Cheese:a. Modernia amerikkalaista gourmeeta. (Nam!)

Perjantaina olin liikenteessä Pauliinan, Martinin ja Pär (edellisten ruotsalainen työkaveri) kanssa, ja kaikilla oli hyvä yritys päästä lähtemään ajoissa töistä. Ekat bändit jotka oisin halunnut nähdä oli jo joskus kolmen aikaan, mutta lopulta suoriuduin puistoon vasta joskun vähän ennen viittä. Buu. Näin pienen vilauksen Beckiä, muutaman biisin Of Monsters and Meniä (ois ollut kiva nähdä kokonaan!), Tenniksen (oli symppis) kunnes olikin Foo Fightersin aika. Herra Grohlille ja kumppaneille oli annettu aivan liian lyhyt tunnin keikkaslotti, joka menikin aika ryminällä. Yleensä niin hauska Davekin oli ihan pahoillaan ettei nyt kerkeä lörpöttelemään enempää kun pitää soittaa mahdollisimman monta biisiä. Perjantai-illan pääesiintyjä oli Neil Young & Crazy Horse, legenda joo, mutta lavallinen vanhoja setiä jammailemassa ei oikeen mua sytyttänyt. Hey Hey My My:n sentään tiesin! 

Dave <3

GGP on siis kaupungin länsilaidalla ja tähän aikaan vuodesta sinne nousee aina iltapäivällä mereltä kova sumu ja iltaisin on ihan hitsin kylmä.. eli kelienkin puolesta oli ihan kun Suomessa ois ollut. Melko hassua oli sen sijaan se, että keikat loppu joka ilta jo kymmeneltä (keskustassa oli erikseen kyl jotain jatkoklubeja).

65 000 kävijää per päivä

Lauantaina me mentiin porukalla brunssille ennen festarialueelle siirtymistä ja lauantain seurueena toimi Ninni ja Jorma, jotka tulivat "kaupunkilomalle" yheks yöks. San Franciscon brunssit on siitä mahtavia, että melkeen joka paikassa on tarjolla bottomless mimosas/bloody marys, eli kun maksaa kerran (yleensä 10 tai 12 dollaria), saa lasiin täytettä niin kauan kun brunssilla viihtyy! Lauantaina festarialueelle tai edes sinne päin pääseminen osottautui vähän hankalammaksi (perjantaina ajoin mopolla), meillä kesti varmaan 45 minuuttia saada taksi keskustasta. Mutta päästiin onneksi lopulta, ja kun pääsimme sisään, tupsahdimmekin oikeastaan keskelle Alabama Shakes:in keikkaa. Kun olimme taas todistaneet olevamme yli 21v ja vierailtuamme Beer Landsissa (pienpanimoiden "maailma", alueella oli myös Wíne Lands ja Choco Land) suuntasimme katsomaan josko Big Boi tänä vuonna tulisi ihan lavalle asti. Viime vuonna Big Boi oli siis myös buukattu esiintymään, mutta oli ensin yli tunnin myöhässä ja tuli sitten vain kertomaan yleisölle ettei hänellä ole sinä päivänä sellainen fiilis että haluaisi esiintyä... No nyt esiintyi mutta kyllä se aika väsynyt oli.  Big Boin jälkeen olikin heti perään Norah Jones, joka oli tosi hyvä (tykkään paljon sen uudesta levystä) ja lauantain päätti Metallica. Oli aika hyvää paikallismehustelua (ne on Marin Countysta kotosin, paitsi Lars) ja ihan komeita pyroja... vaikkei musasta niin välitäkään niin oli kyll ihan kova show. Asiaa saattoi avustaa myös se, että loppuillasta kalja-/viinikojuista sai 2 juomaa yhen hinnalla... Lauantaina jatkettiin iltaa Missionissa ja Polk  Streetilla ja ihan hyvät kekkerit kehkeytyi.

Pipo ja sormikkaat - eikä ollut yhtään liioiteltua

Ninni ja minä ja Metallican valot

Sunnuntaina vaihdoin taas festariseuralaisia ja suuntasimme puistoa kohden Ericin ja Patin kanssa. En tiedä oikein mitä kukaan meistä ajatteli mutta lähdimme liikenteeseen autolla ja etsiskelimme sitten varmaan lähemmäs tunnin parkkipaikkaa. Niin kauan, että jäi sitten näkemättä sekä Birdy että Fun. Sunnuntain line-upissa oli kaikista eniten keikkoja, jotka olisin halunnut nähä mutta monet meni pahasti päällekäin ja mun jalat alko myös olla jo ihan muussina niin ei ihan hirveesti tehnyt mieli koko ajan rampata lavojen välillä (joita oli yhteensä 4). Näkemättä jäi (jo noiden kahden aiemmin mainitun lisäks) Santigold (onneks näin sen Coachellassa), Block Party ja Dispatch. Mutta näin kuitenkin Trampled by Turtlesin, Regina Spektorin, Jack Whiten ja illan päättäjän Stevie Wonderin, jota Eric ja Pat molemmat odottivat ihan innolla. Herralla oli matkassa ihan mittava bändi ja keikka oli kaikin puolin hyvä (eli ne soitti kaikki isoimmat hitit ja jengi oli tosi hyvin messissä), mutta aika rutiinivedolta se kuitenkin vaikutti. 

Mr Wonder

 Kaiken kaikkiaan oli hyvä kokemus ja hauska ja hyvin järjestetty tapahtuma, mutta line up ei nyt ehkä ihan osunut mun makuun tänä vuonna (varsinkaan 250 dollarin lippuihin nähden). Jää siis nähtäväksi tuleeko tästä elokuinen perinne täällä vai ei.. Onneksi täällä näitä tapahtumia riittää, nyt oon jo ostamassa lippuja Treasure Island Music Festivalille, jossa luvassa mm M83, The xx ja Gossip! Mut se on vasta lokakuun puolessa välissä :)

Näilläkin festareilla oli pölyä

Palaan pian (ehkä/toivottavasti ;) ),

Kaisa xo