NYC

Olin tosiaan kolmen päivän reissulla piipahtamassa Nykissä muutama viikko sitten, ja kyseessä oli sikäli iso juttu koska tää oli mun neitsytvierailu isoon omenaan. Otin ns. red eye - eli yön yli - lennon torstai-iltana ja olin perillä JFK:llä puoli kahdeksan aikaan perjantaiaamuna. Kun laskeuduimme tihutteli vähän, mutta säätiedotus ei näyttänyt kovin lupaavalta. Otin subwayn cityyn, ja kun nousin ylös metrotunnelista satoikin jo aivan kaatamalla. Sade tai myrsky, jonka opimme myöhemmin nimettäneen Andreaksi, jatkuikin aivan tauotta koko perjantain.

Mun cityoppaana toimi ex-lokaali Anna, ja sinnikkäästi vaeltelimme ympäri SoHoa ja Midtownia läpimärkinä. Hassua, kun niin monet paikat on tavallaan jo entuudestaan tuttuja leffoista ja telkkarisarjoista ja muista populaarikulttuurin tuotoksista! Pidimme mm. minibreikin sateelta tunnetun Dean & Deluca herkkukaupan leivostiskillä. Olin buukanut mulle ja Annalle Airbnb kämpän East Villagen ytimestä (tykkäsin alueesta tosi paljon!), ja illalla suoriuduimme Annan samoilla huudeilla ystävän Annen kanssa syömään lattarimesta Yucaan, ja katsomaan stand-uppia Eastville Comedy Clubille.

Yön aikana myrsky onneksi ymmärsi väistyä kaupungin yltä, ja lähdimme liikkeelle jo hyvissä ajoin, suuntama tois puol jokkee eli Brooklyn. Kävimme brunssilla Williamsburgissa ja tsekkasimme naapurustoa. East Riverin rannalta bongasimme tosi kivan Smorgasburg -ulkoilmafoodcourtin, ja otimme lautan Dumboon, Brooklyn Bridgen kupeeseen. Brooklyn Bridge parkissa pidimme viinilasillisen pituisen pit stopin, ja sitten haikkasimme sillan yli takaisin Manhattanille. (Manhattan vs Brooklyn = SF vs Oakland  - tosi paljon samoja piirteitä hipsteröitymisestä ja asukaspaosta aina kuuluisaan siltaan asti)

Seuraava etappi mun superturistin päiväohjelmassa oli Central Park ja Times Square, jonka olisi tosin voinut jättää väliinkin. Ihmisvalliahdistus. Illalla menimme mun entisen Accenture pomon Arronin järkkäämälle dinnerille ja baariin sekalaisella suomalaisseurueella.

Sunnuntaina sovimme brunssitreffit Tapin ja Joonan ja frendinsä Jessican kanssa, ja syötyämme jätimme J&J festarivalmisteluihin (olivat menossa Governor's Ball:iin) ja raahasin myöskin melko vastikään kaupunkiin saapuneen herra Honkavaaran tsekkamaan mun must-see jutun, High Linen Meatpacking districtilla. Ja sehän oli tosi kiva (tosin lyhyempi kun olin aatellut)! Käveleskeltyämme hikisessä +26 kelissä ympäriinsä riittävästi (ja hengailtuamme aikamme Apple Storessa Tapin puhelinta ladaten), pidimme lepotauon Standard hotellin kattoterassilla (huikeat näkymät & hyvät drinkit). Seuraavaksi matka jatkui West Villageen, jossa ihan sattumalta bongailimme Sinkkuelämää nähtävyyksiä – Magnolia Bakeryn ja Carrien talon. Paras bongaus oli kuitenkin Sockerbit – ruotsalainen karkkikauppa Christopher Streetilla. Irtissäkki kainalossa (ja hymy huulilla) olikin hyvä lähteä suuntaamaan takaisin kohti tukikohtaamme East Villagea. 

Ms Bradshawn talo

Eivät tienneet Amerikassa ettá näiden nimi on Kuolleet sikiöt

Sockerbitissa Marianneja! Fazerin suklaata!

Ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin JFK:lle ja kohti kotoisaa länsirannikkoa. En käynyt yhdessäkään ravintolassa, joita olin suunnitellut, enkä esim yhdessäkään museossa, enkä Broadway showssa enkä… eli paljon hyviä syitä mennä uudestaankin :)

Pus,

Kaisa

DIY!

Olemme menossa huomenna juhannushäihin (pari ei tosin itse tiedä että ne ovat juhannushäät), ja sain pakkomielteen kultaisista kengistä. Sellaisia ei omista varastoista löytynyt enkä oikein ehtinyt kauppoihinkaan säntäilemään, joten ajattelin tuunata.  

Mulla on pyörinyt nurkissa tollaset superhalvat feikkimokka-wedget (eli ei kova menetys jos tää olisikin menny ihan pieleen), ja kävin eilen ostamassa kulta-sprayta ja teippiä. Sitten vaan suihkimaan – voilà, hyvät tuli!!

Heh, katotaan jos saan Ericin (joka ei tykkää näistä popoista yhtään koska oon niissä sitä paljon pidempi J) ottaa kuvan mun koko hääeleganssista niin voinkin seuraavaksi tehä “päivän asu”-postauksen.

Kasoittain juhannusterveisiä, haleja ja pusuja etenkin Paraisille – siellä mun pitäs olla.

Kaisa xo

Ulkoistusdiili

Nykki-juttuja on tulossa (tavoilleni uskollisena aika lailla myöhässä).Ystäväni Pauliina sen sijaan raportoi tekemisistä salamannopeasti.. olemme viime kuukausina viettaneet sen verran paljon viikonloppuja ja muuta vapaa-aikaa yhdessa eli olen miltei ulkoistanut blogin kirjoittamisen - tosi kätevää J

Executive summary: P&M muuttavat perjantaina takaisin Eurooppaan (iso buu L ) ja houstasimme sunnuntaina lounaan/grillibileet/iltapäivähengailutilaisuuden. Koska meillä on uus grilli. 

Kuva nyt ei sinänsä liity mihinkään, mutta nää USF:n mainokset on hauskoja.  Luulen että tahattomasti. Ja mä opin yliopistossa että ei kannata ite tehä jotain minkä joku muu tekee tehokkaammin. (Kuten kirjoittaa blogia?)

Kaisa xo 

Orgaanista*

Suoraan asiaan: mun uusi työpaikka on digitoimisto Organic, joka sanoo olevansa ensimmäinen lajissaan (vs mainostoimisto joka on avanut interaktiiivisen yksikön). Olkoon totta tai ei, firma on joka tapauksessa perustettu jo vuonna 1993 (agency-vuosissa tää on ihan ikuisuus). Tällä hetkellä toimistot löytyy SF:n lisäksi Nykistä ja Detroitista, ja pari tyyppiä on Losissa. Anekdootti  mitä täällä tykätään kertoa, on kuinka Organic kehitti ensimmäisen banner-mainoksen ikinä, ja kuinka he ovat edelleen pahoillaan asiasta. Organic kuuluu Omnicom Groupiin, johon kuuluvat myos ehkä paremmin tunnetut DDBO ja TBWA\ jättitoimistot. Organicin perustaja Jonathan Nelson johtaa nykyisin Omnicomin digipuolta.

Market Center, 555 Market St

Kerranki hyvä mietelause.

Neukkarisomistuksia

Olen nyt ollut täällä kuukauden, ja vihtynyt hyvin. Mut on otettu hyvin vastaan, ja porukka tuntuu mukavalta.  Mun titteli on Delivery Manager, joka vastaa aika pitkälti projektipäälikön roolia, erona aikaisempaan lähinnä se, että nyt keskityn enemmän sisäisten tiimien manageeraukseen, resurssointiin ja projektien estimointiin, kun taas account manager hoitaa asiakkaiden kanssa inttämisen. Teen nyt ainakin aluksi töitä muutamassa eri accountissa, mm. sellaisten pikkufirmojen jutuissa kun Nike ja Intel. En tiedä onko paluu digimarkkinoinnin pariin lopullista, tai edes kovin pitkä-aikaista, mutta tähän tilanteeseen tää oli ehdottoman hyvä juttu! Ja onpa hauska olla taas isommassa firmassa; ihmisten lisäksi meillä on kaikkia hauskoja employee perkseja:

Firmalla on perinne, että kesäkuun alusta elokuun loppuun noudatetaan ns. Summer hours -toimistoaikoja, jolloin perjantaisin työaika loppuu jo yhdeltä; tunnit pitää vain tehdä sisään aiemmin viikolla. Joka perjantai iltapäivä  (kesällä torstaisin) on yhteinen hengailuhetki, Beer Bash, johon tilataan aina catering jostain, ja tarjolla on myös eri oluita ja viiniä. Viiniä toimistolla naytetään lipitettävän aika paljon muutenkin, mikä on tietysti aivan upeeta. Lisäksi toimistolla on 20minuutin hierontoja, joka toinen torstai, ja keittiö täynnä snackeja ja hedelmiä.

Human Bocceball 

Tehdään täällä välillä töitäkin

Erittäin nastaa siis. Miinuspuolelle menee välillä vähän överiksi menevä small talk (jokainen aamu alkaa ympärillä kaikuvalta ooh, love your skirt/shoes/hair; mitä kuuluu; kuka teki mitäkin nba/mlb/nhl peleissä kuorolla...suomalaisella riittäisi se "Huomenta"), managerien ja directorien määrä (organisaatio noudattaa perinteistä mainostoimistomallia), facetimen näyttämishinku (aka tarpeeton toimistolla hengailu) ja  paikoitellen erittäin tehoton palaveerauskulttuuri. Olen tässä vähän jo keräillyt itelle listaa parannusehdotuksista, mutta kattelen nyt eka jonkun aikaa ja alan sitten ujuttamaan niitä sopiviin rakoihin/sopiville tyypeille.

Nyt after workeille (ei sentään työporukalla),

Kaisa - Over and Out

*Yksi mun lukuisista pet peeve:ista** on kun ihmiset käyttävät sanaa orgaaninen puhuessaan luomusta. (Sori Pauliina että kiusasin suakin tästä!)

**Pet peeve on muuten mahtava englanninkielen termi, jolle ei (kai?) ole mitään hyvää suomennosta.

Kesälomailua

Mua melkeen hävettää tää mun blogikyhäelmä, ja etenkin sen (epä-)ajankohtaisuus…Tänkin ois tietty voinu kirjottaa vaikka sillon muutama viikko sitten, kun tulin takaisin reissusta. Syytän uutta duunia, kauhea kiire alusta asti niin ei yhtään ehdi keskittyä tällaisiin omiin prokkiksiin. Seliseli, mutta palataan nyt vähän ajassa taaksepäin mun “ kesälomaan”:

Mun työpaikanvaihto ja kauan odotettu Suomen visiitti aikatauluttuivat lopulta ihan täydellisesti; keskiviikkona lopetin vanhassa työpaikassa, perjantaina matkaan, ja kun tulin parin viikon kuluttua takaisin, aloitin uudessa. Suomen reissun ajankohta oli mulla ollut tiedossa jo pienen ikuisuuden, sillä mun menolento oli ns. “paluu”  viime kesän reissulta. Fiksuna mimminä mietin jo silloin, että olisipa hauska yllättää Liisa sen kolmikymppisten kunniaksi, ja buukkasin paluulipun vapuksi. Noh, pitkä tarina tiivistetysti; synttärisankari itse pilasi yllätyksen ihan täysin ehkä pari kuukautta ennen mun lähtöä, ja suunnitelmat oli pakko paljastaa.

Saavuin siis Helsinkiin muutamaa päivää ennen vappua ja viivyin reilun viikon. Tähän sisältyi paljon juoksentelua ympäriinsä, lukuisia brunsseja/kahvitteluita/uusien (ihmis- ja eläin-)perheenjäsenten tapaamisia sekä tietenkin suurimpana “urakkana”  Liisan synttärit ja vappu. Synttärikemut järjestettiin vappuaattona  ja tupa oli täynnä (ja isäntä hieman järkyttynyt alkuillan lapsivieraiden määrästä). Vappupäivänä menimme Liisan perheen kanssa brunssille uuteen (ehkä vaan mulle?) Kellohalliin Kalasatamaan, ja sieltä sitten Kaivariin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, luulenpa, että aika monella vähän lipsahti tuo keskiviikko ihan vallan viihteen puolelle. Liian lyhyeksihän visiitti taas osoittautui, en ehtinyt tehdä läheskään kaikkea mitä olin suunnitellut, mutta ehdin sentään onneksi esimerkiksi lorvia mBarin terassilla ja hengailla Stockalla.

Kolmekymppinen!

Kaivarin iltapäivää

Vapunviettäjä

Veimme Liisan syömään  Pastikseen

Oli hassua olla kotona pitkästä aikaa – ja nyt todella tuntui, että olin ollut aika pitkään poissa – kaikki oli niin tuttua ja helppoa. Samalla kuitenkin tajusi nyt katselevansa kaupunkia ja suomalaisia vähän kriittisemmin silmin; jo tuon reilun viikon aikana tuli eteen monta tilannetta, joissa suomalaisten käytös voi esimerkiksi kaupungissa vierailevien ulkomaalaisten silmissä olla erittäin kummallista/töykeää. 

Mutta on Helsinki vaan niin ihana. Ja nyt kaikista viime aikojen fb-hehkutuksia päätellen kesä pärähti päälle ihan tosissaan – me very jealous mutta toisaalta aivan ihanaa kaikille teille sen ikuisuuden kestäneen talven jälkeen! Nauttikaa joka hetkestä!

Mitä löytyikään Nellin ja Teemun keittiösyä

Idea matkan "kakkosvaiheesta" syntyi kaikesta matkasuunnitelmien sumplimisesta ja lopputuloksena päätin lähteä Liisan ja Oskun kanssa Portugaliin tsekkaamaan ystäviemme Simgen ja Tuomaksen nykyiset huudit. Ja tottakai joitain viikkoja myöhemmin kävi ilmi, että myös sekalainen sakki meidän toisia kavereita oli lähdössä samoilla lennoilla.. Emme ilmeisesti osaa muuta kuin ryhmämatkailla! (Kundit (ja Helena) sentään asustelivat eri paikassa, ehkä noin 2km päässä.)

Eli tuona erittäin aikaisena sunnuntaiaamuna suuntasimme noin 1,5 tunnin yöunien jälkeen Helsinki-Vantaalle ja hyppäsimme TAPin koneeseen kohti Lissabonia. Saapuessamme jonottelimme vuokra-autojamme varmaan puolitoista tuntia, mutta lopulta pääsimme tien päälle, ja ajelimme kivassa pikkuletkassa Ericeiraan, noin 35km päähän Lissabonista. Random sivuhuomautuksena, että olin yllättynyt kuinka hyvässä kunnossa tiet olivat (ehkä kiinnitin tähän huomiota kalifornian/SF:n surkeiden teiden takia)!

S&T asuvat (tai asuivat, koko konkkaronkka onkin juuri paluumuuttanut Suomeen työjuttujen takia) koirien kanssa isossa vuokratalossa, joka meidän silmiin näytti melko päheältä. Kuulemma talvikuukaudet eivät olleet ihan niin riemuisia, kun sisälämpötila on +13, ja kaikki paikat homeessa jatkuvan sateen ja surkean lämmityksen takia. Talo on oikeastaan jo seuraavan kylän, Ribamarin, puolella, mutta etäisyydet ovat muutaman kilometrin luokkaa. Melkein S&T:n takapihalla on tosi kuuluisa surffibiitsi Ribeira, jossa on pidetty ASP tason surffiskaboja monta kertaa. Ericeira itsessään on ihan supersympaattinen pikkukylä, josta tuli monin paikoin Kreikka mieleen: samankaltaisia valkoisia ja sinisia rakennuksia ja "välimerellinen" fiilis.

Tsekkaamassa Fos do Lizandroa

Ericeira

Ericeiran kujia

Turistit

Oma miniterde

Knoppitietona kerrotakoon myös, että Ericeira on yksi neljästä World Surf Reservesta (ja ainoa Euroopassa, muut kolme ovat Malibu ja Santa Cruz täällä meilla päin, sekä Manly Beach Sydneyssa - hmm, pitääpä ehkä suunnitella SoCal reissu lähitulevaisuuteen, Malibu on näistä ainoana suorittamatta!). Tykkäsin  surffista tuolla tosi paljon, aallot olivat hyvän kokoisia (vain yhtenä päivänä oli turhan isoa keliä) ja jotenkin iisejä saada kiinni jne. Lievän painostuksen alaisina myös Osku ja Liisa ilmottautuivat muutaman tunnin surffikouluun ja olivat samantien ihan Keanu Reevesina ratsastamassa aalloilla (kuvamateriaalia seuraa heti kun löydän mun kameran piuhan!). Ite innostuin surffista taas ihan toden teolla ja pitää nyt yrittää täälläkin päästä veteen useammin.

Yhtenä päivänä lähdimme hyvien ennusteiden perässä surffille Carcavelos nimiseen kaupunkiin/kylään ja sieltä iltapäiväretkelle Sintraan, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteista. Mesta oli niin upea että ansaitsee ihan oman postauksensa (hehe, saapa nähdä tapahtuuko ikinä, mutta yritän!)...

Loppuviikosta myös Enna pinkaisi paikalle Amsterdamista loppiaislomalle, ensin Ericeiraan pariksi yöksi ja siitä lähdimme sitten yhdessä Lissaboniin Oskun ja Liisan jäädessa vielä S&T:n huomaan muutamaksi päiväksi. Enna oli bongannut meille Lissabonista hotelliksi ihan tosi edullisen (en tiedä oliko vielä joku off season hinnoittelu) neljän tähden Holiday Inn:in, jonka ehdottomasti paras ominaisuus oli kattoterassi, - baari ja -pooli, joita ei käyttänyt tyyliin kukaan. Saavuimme Lissaboniin siis perjantai-iltana, ja mun lento takaisin jenkkeihin oli su iltapäivällä, eli aikaa tutustua kaupunkiin oli huomattavan rajoitetusti. Mutta onpahan ainakin hyvä syy mennä uudestaan! Lauantai olikin sitten supertehokas turistipäivä, joka alkoi aikaisin aamulla sightseeingilla, jatkui poolilla auringonotolla ja viinin tissuttelulla, sitten shoppailusegmentillä ja illalla suuntasimme Bairro Alto:on (vanha kaupunki) dinnerille ja katsastamaan yöelämää. Bairro Alton pikkukujilla on siis baareja vieri vieressä, ja ilmeisesti ainakin viikonloppuisin korttelit ovat yhtä suurta ulkoilmapartya; drinkit tarjoillaan muovimukeissa (ja huh - puolen litran mojito, jossa oli varmaan kaksi desiä rommia kustansi 6e!) ja ihmiset tanssivat kaduilla vaellellen paikasta toiseen. En tiedä näyttimekö me pitkän päivän jälkeen jotenkin pientä piristystä kaipaavilta, kun meille yritettiin myös kaupitella koksua kolmeen otteeseen :) Alkuperainen idea oli myos käydä tsekkaamassa Lissabonin kuuluisin yökerho Lux (jonne on kuulemma tosi vaikea päästä sisään), mutta tähän ei enää paukut riittäneet. 

Holiday Inn:in kattoterassi

Sitruuna-Cornetto!

Enna, Bairro Alto ja mojitot

Minä ja Fernando Pessoa

Lissabonin kattoja

...ja vähän lisää

Portugali ja Lissabon nousivat kertaheitolla suosikkimestojeni joukkoon, tykkäsin todella paljon. Näkemykseen vaikutti erittäin positiivisesti miltei ilmanen Vinho Verde... tai sitten mua on vaan tosi helppo miellyttää, sillä oon kyllä sanonut niin kaikista muistakin uusista paikoista, joissa on lomaillut viime vuosina.. (Sri Lanka, Meksiko…) TAI ehkä tästä voisi vetää nopean synteesin, että mä vaan todella tykkään lomailusta ;)

Mutta kaiken kaikkiaan ihan huippureissut – sekä Suomeen että Portugaliin - ja uutta pukkaa taas; Olen huomenillalla lähdössä viikonlopuksi NYkiin! Ekaa kertaa ikinä! (vinkkejä otetaan vastaan)

Pus,
Kaisa