Kesälomailua

Mua melkeen hävettää tää mun blogikyhäelmä, ja etenkin sen (epä-)ajankohtaisuus…Tänkin ois tietty voinu kirjottaa vaikka sillon muutama viikko sitten, kun tulin takaisin reissusta. Syytän uutta duunia, kauhea kiire alusta asti niin ei yhtään ehdi keskittyä tällaisiin omiin prokkiksiin. Seliseli, mutta palataan nyt vähän ajassa taaksepäin mun “ kesälomaan”:

Mun työpaikanvaihto ja kauan odotettu Suomen visiitti aikatauluttuivat lopulta ihan täydellisesti; keskiviikkona lopetin vanhassa työpaikassa, perjantaina matkaan, ja kun tulin parin viikon kuluttua takaisin, aloitin uudessa. Suomen reissun ajankohta oli mulla ollut tiedossa jo pienen ikuisuuden, sillä mun menolento oli ns. “paluu”  viime kesän reissulta. Fiksuna mimminä mietin jo silloin, että olisipa hauska yllättää Liisa sen kolmikymppisten kunniaksi, ja buukkasin paluulipun vapuksi. Noh, pitkä tarina tiivistetysti; synttärisankari itse pilasi yllätyksen ihan täysin ehkä pari kuukautta ennen mun lähtöä, ja suunnitelmat oli pakko paljastaa.

Saavuin siis Helsinkiin muutamaa päivää ennen vappua ja viivyin reilun viikon. Tähän sisältyi paljon juoksentelua ympäriinsä, lukuisia brunsseja/kahvitteluita/uusien (ihmis- ja eläin-)perheenjäsenten tapaamisia sekä tietenkin suurimpana “urakkana”  Liisan synttärit ja vappu. Synttärikemut järjestettiin vappuaattona  ja tupa oli täynnä (ja isäntä hieman järkyttynyt alkuillan lapsivieraiden määrästä). Vappupäivänä menimme Liisan perheen kanssa brunssille uuteen (ehkä vaan mulle?) Kellohalliin Kalasatamaan, ja sieltä sitten Kaivariin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, luulenpa, että aika monella vähän lipsahti tuo keskiviikko ihan vallan viihteen puolelle. Liian lyhyeksihän visiitti taas osoittautui, en ehtinyt tehdä läheskään kaikkea mitä olin suunnitellut, mutta ehdin sentään onneksi esimerkiksi lorvia mBarin terassilla ja hengailla Stockalla.

Kolmekymppinen!

Kaivarin iltapäivää

Vapunviettäjä

Veimme Liisan syömään  Pastikseen

Oli hassua olla kotona pitkästä aikaa – ja nyt todella tuntui, että olin ollut aika pitkään poissa – kaikki oli niin tuttua ja helppoa. Samalla kuitenkin tajusi nyt katselevansa kaupunkia ja suomalaisia vähän kriittisemmin silmin; jo tuon reilun viikon aikana tuli eteen monta tilannetta, joissa suomalaisten käytös voi esimerkiksi kaupungissa vierailevien ulkomaalaisten silmissä olla erittäin kummallista/töykeää. 

Mutta on Helsinki vaan niin ihana. Ja nyt kaikista viime aikojen fb-hehkutuksia päätellen kesä pärähti päälle ihan tosissaan – me very jealous mutta toisaalta aivan ihanaa kaikille teille sen ikuisuuden kestäneen talven jälkeen! Nauttikaa joka hetkestä!

Mitä löytyikään Nellin ja Teemun keittiösyä

Idea matkan "kakkosvaiheesta" syntyi kaikesta matkasuunnitelmien sumplimisesta ja lopputuloksena päätin lähteä Liisan ja Oskun kanssa Portugaliin tsekkaamaan ystäviemme Simgen ja Tuomaksen nykyiset huudit. Ja tottakai joitain viikkoja myöhemmin kävi ilmi, että myös sekalainen sakki meidän toisia kavereita oli lähdössä samoilla lennoilla.. Emme ilmeisesti osaa muuta kuin ryhmämatkailla! (Kundit (ja Helena) sentään asustelivat eri paikassa, ehkä noin 2km päässä.)

Eli tuona erittäin aikaisena sunnuntaiaamuna suuntasimme noin 1,5 tunnin yöunien jälkeen Helsinki-Vantaalle ja hyppäsimme TAPin koneeseen kohti Lissabonia. Saapuessamme jonottelimme vuokra-autojamme varmaan puolitoista tuntia, mutta lopulta pääsimme tien päälle, ja ajelimme kivassa pikkuletkassa Ericeiraan, noin 35km päähän Lissabonista. Random sivuhuomautuksena, että olin yllättynyt kuinka hyvässä kunnossa tiet olivat (ehkä kiinnitin tähän huomiota kalifornian/SF:n surkeiden teiden takia)!

S&T asuvat (tai asuivat, koko konkkaronkka onkin juuri paluumuuttanut Suomeen työjuttujen takia) koirien kanssa isossa vuokratalossa, joka meidän silmiin näytti melko päheältä. Kuulemma talvikuukaudet eivät olleet ihan niin riemuisia, kun sisälämpötila on +13, ja kaikki paikat homeessa jatkuvan sateen ja surkean lämmityksen takia. Talo on oikeastaan jo seuraavan kylän, Ribamarin, puolella, mutta etäisyydet ovat muutaman kilometrin luokkaa. Melkein S&T:n takapihalla on tosi kuuluisa surffibiitsi Ribeira, jossa on pidetty ASP tason surffiskaboja monta kertaa. Ericeira itsessään on ihan supersympaattinen pikkukylä, josta tuli monin paikoin Kreikka mieleen: samankaltaisia valkoisia ja sinisia rakennuksia ja "välimerellinen" fiilis.

Tsekkaamassa Fos do Lizandroa

Ericeira

Ericeiran kujia

Turistit

Oma miniterde

Knoppitietona kerrotakoon myös, että Ericeira on yksi neljästä World Surf Reservesta (ja ainoa Euroopassa, muut kolme ovat Malibu ja Santa Cruz täällä meilla päin, sekä Manly Beach Sydneyssa - hmm, pitääpä ehkä suunnitella SoCal reissu lähitulevaisuuteen, Malibu on näistä ainoana suorittamatta!). Tykkäsin  surffista tuolla tosi paljon, aallot olivat hyvän kokoisia (vain yhtenä päivänä oli turhan isoa keliä) ja jotenkin iisejä saada kiinni jne. Lievän painostuksen alaisina myös Osku ja Liisa ilmottautuivat muutaman tunnin surffikouluun ja olivat samantien ihan Keanu Reevesina ratsastamassa aalloilla (kuvamateriaalia seuraa heti kun löydän mun kameran piuhan!). Ite innostuin surffista taas ihan toden teolla ja pitää nyt yrittää täälläkin päästä veteen useammin.

Yhtenä päivänä lähdimme hyvien ennusteiden perässä surffille Carcavelos nimiseen kaupunkiin/kylään ja sieltä iltapäiväretkelle Sintraan, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteista. Mesta oli niin upea että ansaitsee ihan oman postauksensa (hehe, saapa nähdä tapahtuuko ikinä, mutta yritän!)...

Loppuviikosta myös Enna pinkaisi paikalle Amsterdamista loppiaislomalle, ensin Ericeiraan pariksi yöksi ja siitä lähdimme sitten yhdessä Lissaboniin Oskun ja Liisan jäädessa vielä S&T:n huomaan muutamaksi päiväksi. Enna oli bongannut meille Lissabonista hotelliksi ihan tosi edullisen (en tiedä oliko vielä joku off season hinnoittelu) neljän tähden Holiday Inn:in, jonka ehdottomasti paras ominaisuus oli kattoterassi, - baari ja -pooli, joita ei käyttänyt tyyliin kukaan. Saavuimme Lissaboniin siis perjantai-iltana, ja mun lento takaisin jenkkeihin oli su iltapäivällä, eli aikaa tutustua kaupunkiin oli huomattavan rajoitetusti. Mutta onpahan ainakin hyvä syy mennä uudestaan! Lauantai olikin sitten supertehokas turistipäivä, joka alkoi aikaisin aamulla sightseeingilla, jatkui poolilla auringonotolla ja viinin tissuttelulla, sitten shoppailusegmentillä ja illalla suuntasimme Bairro Alto:on (vanha kaupunki) dinnerille ja katsastamaan yöelämää. Bairro Alton pikkukujilla on siis baareja vieri vieressä, ja ilmeisesti ainakin viikonloppuisin korttelit ovat yhtä suurta ulkoilmapartya; drinkit tarjoillaan muovimukeissa (ja huh - puolen litran mojito, jossa oli varmaan kaksi desiä rommia kustansi 6e!) ja ihmiset tanssivat kaduilla vaellellen paikasta toiseen. En tiedä näyttimekö me pitkän päivän jälkeen jotenkin pientä piristystä kaipaavilta, kun meille yritettiin myös kaupitella koksua kolmeen otteeseen :) Alkuperainen idea oli myos käydä tsekkaamassa Lissabonin kuuluisin yökerho Lux (jonne on kuulemma tosi vaikea päästä sisään), mutta tähän ei enää paukut riittäneet. 

Holiday Inn:in kattoterassi

Sitruuna-Cornetto!

Enna, Bairro Alto ja mojitot

Minä ja Fernando Pessoa

Lissabonin kattoja

...ja vähän lisää

Portugali ja Lissabon nousivat kertaheitolla suosikkimestojeni joukkoon, tykkäsin todella paljon. Näkemykseen vaikutti erittäin positiivisesti miltei ilmanen Vinho Verde... tai sitten mua on vaan tosi helppo miellyttää, sillä oon kyllä sanonut niin kaikista muistakin uusista paikoista, joissa on lomaillut viime vuosina.. (Sri Lanka, Meksiko…) TAI ehkä tästä voisi vetää nopean synteesin, että mä vaan todella tykkään lomailusta ;)

Mutta kaiken kaikkiaan ihan huippureissut – sekä Suomeen että Portugaliin - ja uutta pukkaa taas; Olen huomenillalla lähdössä viikonlopuksi NYkiin! Ekaa kertaa ikinä! (vinkkejä otetaan vastaan)

Pus,
Kaisa