Organic Holiday Party

Joulukuussa joulu tottakai näkyi myös meillä töissä jonkin verran; toimisto oli koristeltu ja aulassa oli kuusi. Järjestimme myös täällä päin perinteisen Ugly Sweater Partyn, jossa jaiomme Secret Santa lahjat (mä sain suklaata ja vihermehua). Mä tilasin ihan älyhienon (eli riittävän kamalan) paidan eBaysta, hintaa huimat $8,45 + postikulut. Nyt mulla on sitten päällepantavaa tuleviksikin jouluiksi! 

Mun upea Ugly Sweater

Kivoin jouluun liittyvä juttu oli kuitenkin Holiday Party kuun puolivälissä. Meidän melko hullu toimistonvetäjä (aka Crazy Boss Lady) on aikamoinen mikromanageeraaja eikä se malttanut bilejärjestelyistäkään pysyä erossa vaan vaati, että perustetaan järjestelytoimikunta, jolle nimetään puheenjohtaja ja sihteeri. Mä lupauduin olemaan sihteeri ja meidän toimistopäälikkö Kelliesta tuli pj. Saatiin rajallinen budjetti, eli ihan maailmanlopun kekkereitä ei pystytty laittaa pystyyn mutta oon kyllä tosi tyytyväinen miten hyvin kaikki lopulta meni. Paikaksi valikoitui Bruno's -niminen baari Missionissa, lähinnä siksi ettei he pyytäneet mitään tilavuokraa vaan asettivat vain baariminimin. Cateringin tilasimme HRD Café:sta; oudolta kuulostavaa mutta tosi hyvää korealais-fuusio street foodia. Meillä oli kimchiburritoja, erilaisia slidereita, mini-bibimpap:eja ja salaattirullia ja HRD biffasi vielä jälkkäribrowniet ja hedelmätarjottimet ilman lisämaksua. Varsinaiseksi jälkkäriksi olimme tilanneet 100 mini-cupcakea Mission Minis - leipomosta. Mun alkuperänen suunnitelma oli saada paikalle sellainen hieno suklaa-fountain, mutta se osottautui vähän turhan kalliiksi... 

Teemana meillä oli 1920's ja oli ihana nähdä, että miltei kaikki olivat pukeutuneet ja monet panostaneet ihan todella! En vielä ole saanut käsiini kuvia illalta mutta tässä muutamia hauskoja Photobooth-otoksia:

Delivery tiimi: minä, Madeline, Denise, Blake, Emme (mun pomo) ja Leanna

Me ei oltu ihan kartalla näissä...

Tää otos tais voittaa "eniten tyyppejä photoboothissa"-palkinnon. Etualan blondi leidi on meidän toimistonvetäjä Sarah. 

Bilejärjestelytiimi (Monica, minä, Denise, Jordan, Heather ja Kellie)

sekalaista sakkia

Ilta oli viime metreille asti tosi onnistunut, mutta juuri ennen kotiinlähtöä ihana, vähän vanhempi, kollegani Madeline liukastui vessassa (aika hutikassa) ja sai isohkon vekin päähänsä. Me sitten lähdimme viemään hänet ensiapuun, jossa sitten odoteltiinkin tuntikausia. Jenkkityyliin piti tietnkin tehdä head scan jne. Lopulta kaikki näytti kuitenkin hyvältä, eikä Madeline tarvinnut edes tikkejä ja pääsimme kotiin joskus neljän aikoihin. Oli ihan mielenkiintoista nähdä ER, mutta seuraavana päivänä duunissa kyllä väsytti aika lailla...

Sellaisia bileitä täällä :)
Kaisa

Baja California

Ajankohtaisia on taas nää mun postaukset, mutta pistetään nyt eetteriin ihan senkin takia, että voin sitten ite kerrata myöhemmin mitä olen puuhaillut :) 

Olimme marraskuun puolivälissä viiden päivän reissulla Meksikossa, Baja Californian niemimaalla, joka on se kummallinen suikale Tyynen Valtameren ja Meksikon "mainlandïn" välissä. Lennot San Franciscosta kestää vain reilu kolme tuntia, joten tuolla ramppaisi mielellään vähän useamminkin... Meksikosta on tullut ihan yksi mun suosikkimestoja! (Maa on toki ihan valtava ja olen nähnyt vain kaksi pientä nurkkaa.)

Meidän ohjelma oli aika action-packed, ja ihmeen kaupalla onnistuimme myös tekemään kaiken, mitä olimme suunnitelleet (ilman että se tuntui ihan hirveältä suorittamiselta). Lensimme Cabo San Lucasiin keskiviikkona 13.11. Kentällä meitä oli vastassa E:n vanha kaveri Vince, joka asuu Bajalla osan vuodesta. Lainasimme Vinceltä autoa ja jatkoimme matkaa Cabo Pulmoon, ehkä parin tunnin päähän, mutta tiet ovat hiekkateitä ja matkanteko hidasta niin saavuimme vasta pimeän tultua. Pulmossa asuimme Baja Bungalowsissa, joka on Ericin toisen kaverin Mattin isän bisnes. Torstaina pääsin pitkästä aikaa (ja ekaa kertaa Meksikossa, kun edellisellä reissulla ei sitten kelien takia päästykään) sukeltamaan, Pulmon edustalla on suojeltu riutta ja seudun parhaat dyykkispotit. Teimme kaksi sukellusta Cabo Pulmo Dive Centerin tyypien kanssa, opas oli kiva ja meidän lisäksi mukana oli vain kolme muuta. Eka sukelluksista oli kiva hylkysukellus ja toinen Los Morros -niminen matalahko riutta. Riutta näytti oikein hyvinvoivalta ja elämää löytyi, mutta kyllä Indo-kohteet silti vie voiton. 

Matkalla rannalle

Cabo Pulmon biitsiä

Meidän "mökki" Baja Bungalowsissa  ja auto vasemmalla

Perjantaina suuntasimme takaisin Cabo San Lucasiin, josta olimme buukanneet hotellin yhdeksi yöksi. Cabo on Välimeren pahimpiin turistirysien kaltainen megaresortti, jossa - ja jonka ympärillä - tuhansilla jenkeillä on loma-asuntoja. Itse kaupunki on aika pieni ja rannalla ei saa hetken rauhaa kaupustelijoilta. Haluisin tavallaan nähdä millainen meiniki tuolla on esimerkiksi Spring Breakin aikaan... Me kävimme syömässa hummeri-illallisen, drinksuilla muutamassa paikassa, ja päädyimme lopulta Squid Roe (paras baarin nimi vähään aikaan!!) bailukeskukseen. Hauska ilta mutta yksi riitti mainiosti! 

Pelikaaneja Cabon satamassa

Turistit

Turisti 1 radalla

Turisti 2

Lauantaina lähdimme taas tien päälle, ja supermarketti välietapin kautta Nine Palms -nimiselle biitsille, jossa telttailimme viimeiset kaksi yötä. Tämän takia meidän matkatavaroina oli iso kylmälaukku, teltta ja trangia.. Nine Palms ei ehkä ole maailman kaunein ranta, mutta tuolla sai olla ihan rauhassa ja suoraan edessä on surrfibreikki. Senkus aamulla mönkii ulos teltasta ja suoraan mereen! Melko passelia, vesi on lämmintä ja meille osui vielä hyvä tuuri sen puolesta, että swelli oli mulle sopivan pieni ja aallot kivoja 2-3 jalkaisia.  

"Rantatie" , eli aikamoinen kärrypolku, menee ihan rantaviivassa

Roadtrip

Tällainen kaveri vastaanotti Nine Palmsiin

Meidän priva-villa :)

Ja muu leiri

Eric kertoi, että joitain vuosia sitten Nine Palms oli "secret spot", josta kukaan ei tiennyt, mutta nyt sana on kiirinyt ja meidän kanssa samaan aikaan siellä oli muutamia muitakin seurueita. Ei haitannut mua, hyvin mahduttiin. Maanataina sitten oli lähdön aika vaikka helposti olisi voinut vielä jäädäkin... tosin suihkua jo kaipasin rantaelämän jäljiltä, hiekkaa löytyi taas kaikkialta vielä viikko kotiinpaluun jälkeenkin :)

Rantakivaa

Vuohia!

Live Más! 

Kaisa

Joulunviettoa

Ääk mulla on täällä vaikka kuinka monta aloitettua postausta jonossa, jotka voisin yrittää saada valmiiksi vaikka vielä tämän vuoden puolella. Mutta nyt aiheeseen, joulunviettoon.

Lensin viime perjantaina LAX:n (jossa itse asiassa olen parhaillaankin, mutta siitä lisää myöhemmin) kautta Chicagoon, jonne Eric oli suunnannut jo paria päivää aiemmin. Vietimme viikonlopun "cityssä", näimme Ericin vanhoja kavereita ja kävimme katsomassa Second City:n uuden show'n (SC on kuuluisa komedia-/improryhmä, josta ovat saaneet alkunsa mm Bill Murray ja Tina Fey!). Sunnuntaina puksutimme junalla Crystal Lakeen, lähiöön, jossa Ericin ja Kasperin vanhemmat asuvat. 

Crystal Lake

Ericin vanhempien talo

Luminen lähiö

Aatonaattona kävimme kyläilemässä Ericin serkun Magdan perheen luona (E on heidän 1-vuotiaan pojan Xavierin kummisetä) ja illalla vielä piipahdimme E:n kavereiden joulubileissä. 

Jouluaatto meni aika tutulla kaavalla, kokkausta ja yleistä sähellystä koko aamun ja alkuiltapäivän. Vähän ikävää lisäjännitystä tähän jouluun toi se, että Ericin äiti liukastui jäisellä parkkiksella sunnuntaina ja mursi ranteensa, ja on nyt siis yksikätinen useamman viikon. Puolalaiset jouluperinteet ovat aika vastaavia kuin Suomessa, aatto on "the night" ja syöminen ja lahjat ovat pääohjelmanumerot. Sellainen ero suomen joulupöytään näillä on, että aattona ei syödä lainkaan lihaa, vaan pääruokakin on aina kalaa. Appivanhemmat ovat onneksi luopuneet perinteisestä hyytelöidystä karpista, ja saimme sen sijaan taimenta... Ja onneksi viini jeesaa siihen, etten ymmärrä juuri mitään yhdestäkään keskustelusta (puolan osaaminen on edelleen melko heikkoa; tiedän sanat kyllä, kippis ja moi...).

Joulupöytä

Joulukuusi

Eric, Rossi ja maailman rumin seinäasia 

Joulunakki 

Illinoissa oli ihan hitsin kylmä ja reippaasti lunta. Eli vissiin huomattavasti jouluisampi keli kun Helsingissä tänä vuonna. Ihan kiva että tuli talvikamppeille käyttöä, mutta kyllä tuo taas riitti hetkeksi :) 

Todistusaineistoa siitä, että oli kylmä.

Todistusaineistoa vol.2

Niin kun mainitsin reissut jatkuivat aika lailla saman tien, kävin kotona vaihtamassa uudet kuteet kassiin ja nukkumassa muutaman tunnin, ja nyt olen taas LAXilla... Odottelemassa Costa Ricasta saapuvia Wilmaa ja Micheä! Olen jo valmiiksi tosi kademimmien rusketuksesta, mutta toivottavasti pääsen siitä yli ja suomitytöt pääsevät valloittamaan enkelten kaupungin!

Joulunjatkoja Suomeen ja erityisesti Tahkon talviurheilujengille!

Pus,

Kaisa

Edit 30.12.: Ei sitten LAXin netti näköjään halunnutkaan tätä postata kun vieläkin roikkuin tuolla luonnoksissa...mä olen jo takaisin reissusta. Pistetään  nyt sitten vähän postyymisti.

Blogihaaste ja höpinää suomalaisista

Mä sain blogihaasteen! Ekan ikinä! Jännää J Kiitos Ice Princess –ja hauska tavata näin virtuaalisesti.  Hehe, komppaan erityisesti Ice Princess:in toiseksi viimeistä faktaa/pohdintaa kahden kielen käyttämisestä .. osui ja upposi! Huomaan nyt parin vuoden jälkeen käyttäväni yhä enemmän ja enemmän englantia myös “itseksekseni” (ajatukset, mielikuvituskeskustelut..) mutta ei kieli tietenkään ole täydellistä, lähellekään. Huomaan myös hukkaavani suomenkielisiä sanoja, jotka sitten korvaan suomea puhuessani englannilla. Toisinsanoen blogi jatkukoon sujuvalla Finglishillä! 

Yritän ehtiä vastaamaan pian, ja lähettämään haasteen  eteenpäin,  mutta sitä ennen nopeasti taas vähän sekalaista jorinaa suomalaisuudesta, kun bongasin tämän: Depressing Finland (postaukset  suomen kielen monista kummallisuuksia ovat mahtavia.)

Puolustan ja kehun suomea täällä ollessa raivoisasti innokkaasti, ja hehkutan erityisesti tasa-arvoa ja work-life balancea (onko tälle mitään järkevää suomenkielistä termiä?), koulutusjärjestelmää ja sosiaaliturvaa, ja tietenkin kesää ja yötontä yötä. Mutta se talvi, huoh. Ja on Suomessa tottakai paljon asioita, jotka eivät ole niin mahtavia, suurimpana ehkä sellainen “ei ole minun asiani” –mentaliteetti, jonka takia kukaan ei pidä ovea auki seuraavalle, anna paikkaa mummolle ratikassa jne. Toinen on “vituiks menee kuitenkin”-asenne, joka on kansallisella tasolla melko halvaannuttava.  Jutut amerikkalaisten yritteliäisyydestä ovat ihan totta, hulluiltakin kuulostaviin suunnitelmiin saa kannustusta, ja jos menee mäkeen niin ei se mitään, silloin on yleensä jo uusi idea kehitteillä. En myöskään voi sietää valtaosaa suomalaisista leffoista tai musiikista niiden oikeasti masentavien tarinoiden takia, “juodaan viinaa ja kaikki kuolee” on jo tehty ihan riittävän monta kertaa.

Taas on suomalainen juomassa viinaa, niin.

Tämä on varmaan tuttua kaikille ulkomaille asuneille tai parhaillaan asuville, että suomalaisuutta miettii huomattavasti useammin.. suomessa sitä vaan “on”. Ja ymmärrän myös hyvin, kuinka ulkomaalaiselle voi olla todella vaikeaa yrittää päästä sisään suomalaiseen yhteisöön… Toisaalta eiköhän jokaisessa kulttuurissa ole omat erikoisuutensa.

Mutta meilläpä on maailman arvokkaimmat passit!

Suomi rulez 4eva, 

Kaisa

100. Päivitys ja Thanksgiving vol.3

Sata postausta! Kahdelle vuodelle jaettuna sehän tarkoittaa keskimäärin postaus per viikko tahtia.. aika hyvin maailman huonoimmalta bloggaajalta... Olisin tietysti voinut tehda jonkun ihan höpöhöpö postauksen, ja sitten niputtaa tämän edellisen postauksen ennätyksiin; tämä on miltei isompi juttu (tai ainakin samankokoinen) kun parisuhteen kasassa pitäminen :D

Täällä ollaan just palattu arkeen pitkän viikonlopun jäljiltä. Torstaina oli Thanksgiving ja suurimmalla osalla perus toimistotyöläisistä myös perjantai on vapaa. Jo kolmas Kiitospäivä, ihan hurjaa (edellisistä voi lukea täällä).

Kuva: Cindi Albright/Flickr

Tällä kertaa poikkesimme vähän kaavasta kun saimme kutsun toisten kavereiden Friendsgivingiin. Olin alkuun hieman epäileväinen kahden sinkkukundin houstaamasta illallisesta mutta pojat deliveroivat aivan yli odotusten. NFL tosin oli ehkä hieman isomassa roolissa illan ohjelmaa kun mun mielestä olisi ollut tarvis mutta olin tän mielipiteeni kanssa aika yksin… Illallinen toimi potluck – eli nyyttäri – periaatteella ja lopulta ruokaa oli todella paljon vaikka syöjiäkin oli kolmetoista. Me veimme vähän alkupaloja, version edellisvuodenkin postauksessa olleesta lehtikaalisalaatista (mun bravuuri nykyisin!) ja kolme pie:ta: kaupasta ostetun kirsikkapiiraan (E:n suosikki), mun tekemän superhelpon pumpkin pien ja tämän ihan överimahtavan vadelma-suklaatortun, jonka bongasin alunperin The Londoner –blogista: 

Oikasin vähän ja käytin valmista Oreo-pohjaa. Eli otetaan pohja ja vadelmia...

...ja keitellään kermasta, suklaasta ja mausteista ihana sörsseli..

...joka kaadetaan se marjojen päälle. Sitten vaan uuniin!

(Eikä oltu ainoita, jotka olivat ajatelleet jälkkäriä – meidän tuomisten lisäksi jälkipalapöydästä löytyi pekaanipähkinäpiiras, toinen pumpkin pie ja vielä joku kuudes piirakka, johon en pystynyt enää ähkyssäni tutustumaan.) 

Puolisyöty piirakka-trio

Ilta oli oikein mukava ja hot apple cider Jameson-tujauksella maistui… en ole tajunnutkaan kuinka hyva glögin korvike se onkaan! En tiedä miksi kuvien napsiminen aina unohtuu... nytkin mulla on niitä koko illalta peräti nämä kaksi. 

Kalkkunahattu!!

Takkatuli! Punch bowl! Joulukoristeet!

Nyt pakerretaan duunissa jouluun asti, ja sitten mulla onkin melkeen kaks viikkoa vapaata. Hyvää pikkujoulusesonkia Suomeen!

Kiitollisin terkuin,

Kaisa

Ennätyksiä x3

Yritän kirjoitella meidän Meksikon reissusta ennen kuin siitä on kulunut niin kauan, että se ihan hölmöä. Nyt kuitenkin nopea postaus viime lauantailta.

Mulla tuli viime torstaina 2 vuotta täyteen San Franciscossa, joka kuulostaa ihan hurjan pitkältä ajalta mutta on mennyt ihan tosi nopeasti. [Jatkuvasti pidentyvällä] Bucket listillä on vieläkin juttuja, joita suunnittelin tekeväni jo silloin kaksi vuotta sitten (kuten visiitit Havaijille ja San Diegoon – suuret odotukset ensi vuodelle!). Duuni on vaihtunut mutta muuten isommat asiat ovat pysyneet samoina, sama asuinpaikka ja sama(t) asuinkumppani(t) jne. Hyvin huteralla aasinsillalla pääsemme tästä erittäin onnistuneeseen  viime lauantaihin ja otsikon vihjailemiin juttuihin:

Päivä alkoi rennosti, näin aamusta yhtä kaveria, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, kävin Farmer’s Marketilla ja vähän kaupoilla (uusi mekko illaksi Ross:ista $9,99!), otin päiväunet (<3) ja lähdin salille. Olin päättänyt treenata yläkroppaa, olkapäitä ja yläselkää, mutta lopuksi ajattelin ihan huvikseni kokeilla vähän kyykkyä ja maastavetoa, kun mulla oli aikaa ja salilla hiljaista. Lämmittelin vähän ja sitten löin tankoon lisää painoja ja puolivahingossa tein omat enkat kummassakin liikkeessä (165lb/75kg kyykyssä ja 155lb/70kg maastavedossa) eikä olleet edes ykkösiä eli todennäkösesti vähän enemmänki ois voinu nousta jos ois ollu spottaaja. Tästä nyt ei ole tulossa mitään treeniblogia varsinkin kun oma tekeminen ei ole kovin tavoitteelista, mutta on se silti kiva huomata, että jotain kehitystä tapahtuu. (Oikeasti mun treenitavoitteet ovat pystyä tekemään yksi leuanveto ja saada yhtä hyvä pylly kun coach Alexis’lla – molemmista tosin ollaan aika kaukana vielä!)

Kun pääsin kotiin odotti Eric mua ison kukkakimpun kanssa (kalenterimuistutus meidän jaetussa gmail-kalenterissa saattoi auttaa…) – meillä oli 3-vuotispäivä, ennätysjuttu tämäkin. Juhlaillallista varten olin varanut meille pöydän modernia marokkolaista ruokaa tarjoilevasta Aziza-ravintolasta. Paikalla on ollut jo useamman vuoden Michelin-tähti ja se on erittäin suosittu, osaksi varmaan siitä syystä, että se on Michelin-ravintolaksi erittäin kohtuuhintainen. Olisin halunnut syödä tasting menun, mutta sitä ei valitettavasti nyt ollut tarjolla. Valitsimme sitten 3 alkupalaa (spreads, sardines, wings) ja kaksi pääruokaa (hen, lamb shank) normaalilta listalta ja kaikki oli todella hyvää. Ehkä maailman huonoimpana bloggarina en tietenkään muistanut ottaa yhtä ainutta kuvaa koko illan aikana, joten voitte katsella muiden kävijöiden kuvia täältä. Myös drinkit olivat oikein maukkaita… kaiken kaikkiaan tosi onnistunut visiitti ja mukava ilta ihan kahestaan. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! 

Pusmoi,
Kaisa

Organic Halloween

Viime viikolla ollut Halloween starttaa täällä holiday-seasonin, joka jatkuu uuteen vuoteen asti. Amerikkalaisista juhlapyhistä Halloween ja Thanksgiving ovatkin varmaan mun suosikit. Meillä oli toimistolla jaettu ohjelma tänä vuonna kahdelle päivälle, ja Halloweenia vietetään täällä yleisesti koko tuon viikon.

Yahoolta korruptiolahjana saatuja ylihyviä pumpkin pie cake popseja

Keskiviikona oli lasten Halloween perinteisine trick or treat- ja kasvomaalaus- ohjelmineen. Täällä on kivaa se, että kaikki ovat yleensä aika messissä ja panostavat tällaisiin tapahtumiin. Nytkin kaikilla lapsilla oli ihan ihania asuja (kaikki eläin-asut on tietenkin parhaita) mutta myös useimmat vanhemmat olivat pukeutuneet. Hands down mun suosikit oli meidän strategiajohtaja Anna (joka on yleensä aika hilitty ja hallittu), joka oli pukeutunut Khaleesiksi (Game of Thrones) ja hänen ylisuloinen 1v. tyttärensa Haven oli luonnollisesti vauva-lohikäärme. Toinen huikea parivaljakko oli meidan Business Development Director Shane ja hänen 5v. poikansa Theo, jotka olivat kärpänen ja lihansyöjäkasvi.

Baby dragon!

Meidän Fun club oli myós ostanut 50 paunaa (n. 25kg) kuivajäätä,  joka oli ehkä upein asia vähään aikaan… luulen että aikuiset olivat tästä enemmän innoissaan kuin lapset! 

Dry ice

Torstaina oli sitten aikuisten Halloween, joka sisälsi lähinnä alkoholipitoisia pelejä ja kilpailuja. Minä, mun pomo Emme ja kollega Heather olimme yhdessä Orange Is the New Blackin Tricia, Piper ja Pennsatucky. Ilmeisesti mun asu oli oikein onnistunut, koska esimerkiksi Eric ei ollut tunnistaa mua kun nähtiin myöhemmin kaupungilla. 

Organic Is the New Black

"Yeah, problems are problems, yo. We all make bad choices. Just some of us have different bad choices to make."

Drug free America, yo!

Kaisa