Mulla oli viimeinen vastaanotto aurorankadulla sunnuntaina ja oli ihanaa, että niin moni tuli vielä sanomaan moi. Toisaalta se teki lähtemisestä vielä vähän vaikeempaa, kun taas muisti miten mahtavaa porukkaa sitä onkaan ympärilleen onnistunu haalimaan. Meillä oli jouludinneri, kun mä nyt missaan kaikki suomen jouluhässäkät ja tykkään jouluruuista. Oli muikunmätileipiä, laatikot, kinkkua, rosollia (tein ite ekaa kertaa ever!), torttuja, pipareita, konvehteja ja glögiä. Ihan huippua, iso kiitos kaikille osallistujille <3
Maanantaiaamuna kello soi 4.45, iskä ja liisa tuli saattamaan mut kentälle, sannan kanssa halattiin aurorankadun rapussa. Olin yllättävän rauhallinen. Upgreidasin mun ekan lennon businekseen niin sain molemmat matkalaukut maksutta ja surffilautabägistäkään ei tullut mitään ongelmaa ja maksoikin vain 80e (Finnairin listahintojen mukaan ois pitänyt olla 200e). Olin hyvissä ajoin, kävin stockalla ostamassa paketin ruisleipää. Näin kentällä nopeasti vielä Ennan, joka oli lähdössä duunireissulle. Hki-Lontoo väli meni nopeasti ja tuntui et vähän turtana, luin lehden ja söin aamiaisen. ja sekakäytin allergialääkkeitä, Duactia ja shampanjaa, jotain iloa business luokasta sentään!
Lontoossa tuli itku, kun kuin Liisan kirjeen, jonka se sujautti mukaan just ennen kun menin turvatarkastukseen.
Seuraavalla lennolla sain onneksi nukuttua jonkun verran, katoin pari leffaa (Horrible bosses&Beginners)ja nyyhkin lisää. Kone ei ollut lainkaan täynnä, mäkin sain levittäydyttyä useemmalle paikalle. Toisin sanoen ei myöskään ollut vieressä istujia, enkä koko matkan aikana puhunut kenellekään. Yleensä jos matkustaa yksin pidempiä pätkiä, kyllä sitä aina jonkun verran tulee vieruskavereiden kanssa höpöteltyä. Mietin mitenköhän mä sopeudun jenkkien small talk kulttuuriin. Viimesen tunnin aikana koneessa alkoi haikeus muuttua jännitykseksi.
Ja nyt oon täällä! Taisin selvitä ilman mitään ihan kauheeta jet lagia ja oltiin tänään jo Ikeassa ja kaikkea. Työt alkaa ensi viikolla, sitä ennen pitäisi hoitaa kaikenlaisia käytännönjuttuja (kuten avata pankkitili) ja laittaa kämppää kuosiin. Tänään jo hymyilytti kun kävelin Potrerossa (Potrero Hill, kaupunginosa jossa me asutaan), aurinko paistoi ja villatakissa tuli ulkona kuuma.
Lisää naapustosta ja kämpästä myöhemmin, nyt iltapuhteeksi vaatekomeron kokoamista!
Pushei,
Kaisa
Hmph. kirjoitin pitkän kommentin ja kun yritin valita tuosta profiilia niin koko homma katosi. Noo, sisältö oli jotakuinkin niin että kade ja haikea kun olet maailmalla ja saatan tulla omien vakuumipakattujen kamojen kanssa perässä tai ainakin moikkaamaan ja toivottavasti kaikki menee niin kuin pitääkin eli lystisti!
VastaaPoista