Mahalo Maui - pt.1

Selkeää kehitystä havaittavissa; Meksikon reissusta onnistuin raportoimaan puolitoista kuukautta kotiinpaluun jälkeen ja nyt ei ole mennyt kuin kaksi viikkoa! Jottei tästä sepustuksesta tulisi ihan kilometrin pituinen niin jaoin sen kahteen osaan. Helpoimman kautta mennään eli luettelen vaan mitä tehtiin päivä kerrallaan :) 

Mun gut feeling hieman epäilyttävästä hippimökistä valitettavasti osoittautui oikeaksi, majoitus oli aika vedätys ja reippaasti ylihinnoiteltu. Olimme toki etukäteen tietoisia, ettei mökissä ole sähköjä tai juoksevaa vettä, mutta se miten nämä olivat hoidettu oli jo surkeaa… ja me emme kuitenkaan ole ihan vähästä säikähtäviä city-hienohelmoja. Laitoimme palautetta Airbnb:n kautta ja nyt hipit ovat vihaisia.. Rasittavinta oli, että emme nukkuneet juuri lainkaan ensimmäisinä öinä kun hippien neljä isoa koiraa haukkui pihalla tauotta ja myrskytuuli ja sade (mökissä ei tietenkään ollut suljettavia ikkunoita vaan vain hyttysverkot, jolloin sade tietenkin kantautui sisään asti!)  pitivät meidät hereillä. Mutta eipä me paljoa “kämpillä” hengattukaan, olimme aika lailla liikenteessä auringonnoususta iltaan saakka. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun host Heaven (for real?!) lopetti jokaisen keskustelun painamalla kämmenet yhteen (Namaste-tyyliin) ja toivotti “blessings”. Hipit *eye rolling*

Noh, marina sikseen, kun kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut (ja ekojen öiden kohtuu karujen olosuhteiden jälkeen olimme varsin kiitollisia ja tyytyväisiä loppuloman hotellin palvelu- ja varustelutasoon… oooh, oma vessa! Kuivia pyyhkeitä! ;)

Saavuimme siis maanantaina, ja koska olimme lähteneet matkaan aamuvarhaisella, olimme perillä jo yhdentoista aikaan.  Löydettyämme hippimökin viidakon keskeltä, lähdimme tutustumaan läheiseen Pa’ian kylään ja rannalle. Iltapäivällä ajelimme saaren eteläpuolelle ja näimme reissun ekat valaat (jeeee!) ja ekan upean auringonlaskun, ja jatkoimme illalliselle Lahainan (Havaijin kungaskunnan entinen pääkaupunki) vanhaan kaupunkiin.

Tammi-maaliskuu on valassesonkia Havaijin, ja etenkin Mauin, vesillä kun jopa 2/3 Pohjoisen Tyynenmeren ryhävalaspopulaatiosta tulee synnyttämään ja hoitamaan poikasia lämpimiin vesiin (fiksuja tyyppejä, mäkin menisin! Tosin en kyllä ikinä lähtis takas Alaskaan…). Opimme jännittävän knoppitiedon, kuinka äiti- ja vauva-valaan kanssa hengailee usein kolmas valas (yleensä uros mutta ei kuitenkaan  poikasen isä) ikäänkuin turvamiehenä.

Tiistaina “suoritimme” Road to Hana:n, jota mainitaan ihan kaikissa Maui-oppaissa ja Top Things to do/see listoissa. Kyseessä onsaaren koillisneljänneksen kiertävä erittäin mutkainen ja kapea tie, jonka varrella on paljon upeita maisemia, lukuisia vesiputouksia ja muita hienoja välietappeja. Olimme etukäteen kuulleet,että määränpäänä olevassa Hanan kaupungissa ei itsessään ole juuri mitään, joten käytimme päivän pysähtelemällä siellä täällä, tseikkailimme vesiputouksia, “natural poolséja”, kivoja viidakkotrekkejä ja muutaman syrjäisen biitsin… aivan ihanaa!

Kaumahina State Wayside Park

Yksi lukuisista vesiputouksista

Hamoa beach

'Ohe'o Gulch natural pools

Suurin osa vierailijoista ajaa Hanaan ja takaisin, mutta me painelimme vaan eteenpäin ja tulimme takaisin saaren eteläpuolen kautta. Tuo osa Mauista on lähes luonnontilassa, tie ei ollut paikoitellen edes päällystetty (vuokra-autoilla tämä pätkä on “unauthorized”.. hys hys, ja ihan hyvin meidän pikku Nissan Versa selviytyi!), ja ihan erinäköistä kuin pohjoisrannalla. Erittäin mielenkiintoista, että pienelle maapläntille mahtuu niin monenlaista maisemaa.

Tiistai-keskiviikkoyö oli tosi myrskyinen ja samalla saaren rannoille saapui jätti-swelli tuoden mukanaan isot aallot. Keskiviikko valkeni sateisena ja harmaana (erittäin huonosti nukutun yön jäljiltä myös väsyneenä) mutta aamiaisreissulla päädyimme puolivahingossa Jaws-surffibreikille, jossa isot pojat olivat juuri pulahtaneet veteen. Jaws (Havaijin kielellä Peahi) on Mauin kuuluisin big wave-spotti ja oli hienoa nähdä se in action. Sääkin kirkastui päivän mittaan, ja iltapäivällä Eric lähti golffaamaan ja mä puolestani tutustumaan paikalliseen Crossfit –saliin, Upcountryyn. Illalla pakkasimme laukut valmiiksi kun seuraavana päivänä vihdoin pääsimme uuteen majapaikkaan. 

Jaws ja whitewater massa johon ei haluaisi jäädä jumiin...

Kun kopterit tulee paikalle tietää että on actionia

Tää aalto oli kuulemma n. 40ft (oltiin siis aika kaukana, iPhonen zoomi ei ihan riitä...)

Seuraavana aamuna nousimme viideltä, pakkasimme auton ja otimme suunnaksi Haleakala-tulivuoren ja sen ympärillä olevan luonnonpuiston; auringonnousun katselu sieltä käsin on yksi saaren the jutuista. Ja niinhän me teimme! Huipulla oleva summit on yli 10 000 feetin eli yli kolmen kilometrin korkeudessa, ja herranen aika siellä oli kylmä vaikka kuinka olimme muka varustautuneet asianmukaisesti. Pienen trekkailun jälkeen olimme valmiit palaamaan meren pinnan tasolle (ja lähemmäs +30 lämpötilaa). Aikaisesta startista johtuen kello ei ollut edes yhtätoista, joten päätimme suunnata loppupäiväksi saaren länsipuolen biitseille. “Kotiinpäin” ajoimme saaren pohjoiskärjen kautta, jälleen vähän pelottava - superkapea ja supermutkainen – mutta maisemien puolesta valtavan hieno roadtrip.

Tän korkeemmalle ei päässyt

Napili Bay

Honokohau Bay

Stay tuned for part 2!

Kaisa xo