Pääsiäistä

Täällä kun ei mukamas juhlita uskonnollisia pyhiä (en tiedä minkä poikkeusluvan joulu on saanut) niin pääsiäinen näkyy katukuvassa todella minimaalisesti. Itselle pääsiäinen näyttäytyy lähinnä loputtomina Loma!loma!/menin lappiin/ heh heh munaa suuhun - henkisinä Facebook statuspäivityksinä! Mulla on huomenna sentään vapaapäivä, mikä ei sekään ole kovin yleistä. 

Tardyn mielipide. Kuva 

Kaupoissa tottakai näkyy jonkin verran pääsiäiskoristeita ja - karkkeja, mutta melko maltillisesti. Yksi mieletön uutinen tähän pääsiäiseen kuitenkin liittyy: Yllätysmunat sallittiin kauppoihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1938!  (Kinderit sen sijaan ovat edelleen laittomien listalla) Itelle suklaamunat oli pienenä kuitenkin aika big deal (ja jokavuotisen rankingin voittaja taisi joka kerta olla nimenomaan Kinder) ja tää tuntuu jotenkin niin hölmöltä. Mitenköhän täällä uppois Mignonit?

Nämä, Peeps nimiset neonväriset vaanhtokarkkiläjättiput, ovat sen sijaan erittäin perinteisiä, ja sallittuja, pääsiäiskarkkeja

Sen suurempia pääsiäissuunnitelmia ei meillä siis ole; vähän aloin miettimään jos viikonloppuna innostuis kokkaamaan lammasta! (Jos olisin suomessa niin herkuttelisin pashalla josta siilaisin pois kaikki rusinat.)

Hauskaa pääsiäistä kaikille! 

Kaisa

Ps. Taisi muuten olla vähän ennenaikaista edellisen postauksen duunin vaihdon hehkuttaminen... työpaikka on siis kyllä edelleen menossa vaihtoon, mutta ei se viisumin vaihto työnantajalta toiselle nyt ihan niin simppeli proseduuri ollutkaan. Eipä tietenkään - olisihan mun pitänyt tämä jo tietää! Nyt ei vaan enää yhtään olisi kärsivällisyyttä odottaa...

Jännittäviä aikoja

Niin se vaan onneksi aurinko tosiaan välillä paistaa sinne risukasaankin ja vaikeiden kuukausien jälkeen on nyt innostunutta jännitystä ilmassa; hyväksyin tänään tarjouksen uudesta työpaikasta! Ja nyt sitten toivotaan, ettei kukaan nykyinen kollega lue tätä Google translaten kanssa, en nimittäin ole vielä kertonut lähdöstäni... 

Uusi duuni on digitoimisto nimeltä Organic, joiden toimisto on tuossa Market Streetillä, ei kaukana nykyisestä. Edelleen tulen tekemään projektipäälikön hommia, mutta saan sentään 'senior' etuliitteen titteliin! Pakko myöntää, että työtehtävät kuulostavat olevan vähän "same old same old" kategoriaa, mutta odotan innolla paluuta isompaan toimistoon; ajatelkaas, työkavereita joiden kanssa voi vaikka käydä lounaalla! (Toivottavasti ne tykkäävät musta edes vähäsen, iik.) En oikeastaan haluaisi luopua tästä mobiilimaailmasta, olen tykännyt työstäni kovasti, mutta nykyisen työnantajan kanssa jatkaminen ei vain ole vaihtoehto. Pitää vain toivoa, että mobiiliprokkikset lyövät tänä vuonna läpi myös näissä "perinteisimmissä" toimistoissa niin mähän olen siellä sitten ihan eksperttinä kertomassa miten hommat hoidetaan :D

Kuvioon liittyy myös viisumin siirto uudelle työnantajalle, ja sainkin ohjeistuksen odottaa irtisanoutumisilmoituksen kanssa siihen asti, kun olemme saaneet kuittauksen uuden viisumihakemuksen "submittaamisesta". Tällä kertaa mun ei tarvitse odottaa varsinaista viisumipäätöstä vaan voin aloittaa työt heti kunhan tuo hakemus laitettu sisään. Ihan worst case scenario olisi tietysti jos yhtäkkiä tätä uutta hakemusta ei hyväksyttäisikään, mutta en näe syitä miksi näin kävisi. Oli ilahduttavaa kuinka lungisti tuolla firmassa suhtauduttiin viisumin sponssaamiseen; se kuitenkin tarkoittaa ylimääräistä sähläystä ja kuluja. 

Voisin kirjoittaa työnhakuprosessista ja haastatteluissa ramppaamisesta vaikka ihan oman postauksen, mutta pitää kyllä jo tässä hehkuttaa omia vanhoja työkavereita ja pomoja; uudesta duunista ottivat yhteyttä henkilöihin, jotka olin listannut suosittelijoiksi, ja sain kaikilta niin ihanat suositukset, että voisin pelkästään niiden perusteella antaa jo valmiiksi itselleni jonkun Vuoden Työntekijä palkinnon! Nöyrä mutta iso kiitos teille! Hyvä muistutus myös itselle kuinka sitä on kaikenkaikkiaan ollut aika onnekas kun on suurimmaksi osaksi saanut tehdä töitä ihan huipputyyppien kanssa. 

Kivaa viikonloppua!!

Kaisa

*Hassunhauskat GIFit täältä ja täältä

Maanantaihuikkaa

...ja jotta ei ihan kuulostaisi siltä, että täällä vaan reippaillaan, niin ihan vaan maanantai-illan kunniaksi suuntasimme eilen Ninnin ja Jorman kanssa dinnerille Slow Club -nimiseen ravintolaan aika meidän nurkilla, Potrero Hillin ja Missionin välimaastossa. Olen halunnut käydä tuolla jo pidempään, mutta muutamana kertana kun olen (okei, ihan viime tingassa) yrittänyt varata pöytää, on sieltä tarjottu vaan ei-oo:ta. Mua edelleen hämmästyttää ulkona syömisen volyymi täällä; maanantai-iltanakin varaus oli tarpeen; paikka oli kasin aikaan aivan täynnä!

Kivan näköinen avintola bussivarikon takana

Jorman pihvi näytti (ja palutteen mukaan myös maistui) parsa- ja maa-artisokkalisukkeineen tosi hyvältä, ja mun ja Ninnin burgerit oli ihan priimaa. (Tämän arvasinkin jo etukäteen, testattu samojen ravintoloitsijoiden Serpentine ravintolassa aiemmin.) Mutta itelle illan stara oli ennen ruokia siemailtu aivan mahtava drinkki: 

malabar

vodka, cardamom, herbsaint, fresh lime & orange bitters, shaken and served up

Nam! (tavoilleni uskollisesti; kuvia ei tietenkään ole) Jouduin ostamaan kardemummaa joulun aikana tapahtuneen leipomissekoilun seurauksena, ja nyt oonkin siihen ihan hurahtanut. Sopii drinkkien lisäksi hyvin myös esim. aamupuuroon :)

Jälkkärikierroksen jälkeen suuntasimme meille, jossa syntinen meno vaan jatkui Tartine Bakeryn suklaakakun ja Moët&Chandonin voimalla, kun juhlistimme meidän ranskalaisen väliaikaiskämppiksen Blandinen synttäreitä. Näin maanantaiden pitäisikin mennä!

Minä, Blandine, Kasper, Nathan, Moët ja kakku

Kaisa xo

Tervehenkisiä viikonloppuaktiviteetteja

Täällä meinaa ihan stressiä pukkaa ku ois niin paljon kaikkea mitä "pitäs" tehä vaan koska pystyy; pitäs käydä surffilla ja laskemassa ja harrastaa kulttuuria ja pysyä kärryillä tech ja start-up maailmasta jne jne. Noh, olen todennut, että viimeisimpään saa kuvan riittää Mashablen selailu, viime viikolla ostetut Justin Timberlake & Jay-Z liput todellakin ovat kulttuuria, ja Ericin kanssa oltiin Kirkwoodissa laskemassa viime suununtaina, vain todetaksemme et tais kyllä olla viimenen kerta, kun mennään kahestaan.. Surffille haluaisin, edellisestä hyisestä pulahduksesta onkin jo aikaa, mutta en pahastuis jos kelit vähä lämpeäis. 

(Laiskalle itselle tulee mieleen, että kyllä suomen talvessakin on puolensa kun saa ihan luvan kanssa maata sohvalla 4 kuukautta. Ainakin. - sorry, tiedän, etten todellakaan sanoisi näin jos olisin ollut siellä koko loputtomalta vaikuttavan talven!)

Mutta lähiseuduilla on tullut tuli taas reippailtua viikonloppuna; lauantaina suuntasimme Point Reyesiin valaiden bongausmielellä, mutta valitettavasti yhtään evää tai vesisuihkua ei näkynyt, kevätmuuton peak on ennustettu olevan vasta parin viikon päästä. (Harmaavalaat siis reissaavat joka vuosi Alaskasta Kalifornian rannikkoa pitkin Meksikon lisääntymisalueille ja  takaisin, edestakaisen reissun ollessa 10 000-12 000 mailia!) 

Sunnuntaiksi vaihdoin seuruetta, mutta vähän samaan suuntaan oli matka, kun menimme haikkaamaan Marin Countyssa olevalle Mt. Tamalpais luonnonpuisto (state park? ei se varmaan ole ihan sama asia..) alueelle. Olin kuullut että Cataract Falls on kiva reitti, joka kulkee nimenomaan noiden vesiputousten viertä. Noh, en sitten olut vaivautunut selvittämään yhtään tarkemmin reittiä, ja eihän tuolla tietenkään ollut kenttää että olisi voinut internettiä konsultoida paikan päällä. Löysimme kuitenkin suunnilleen sinne minne pitikin. Vesiputoukset olivat aika kuivana, mutta metsäreitti oli muuten tosi kaunis ja sopi sunnuntain iisiin menoon.

En tiedä miksi seisoskelen metsässä kuin autokauppias

Aiemmasta kommentista huolimatta, en yhtään valita näistä keleistä tai ulkoilumahdollisuuksista täällä!

Kaisa 

(Laitan lisää kuvia kuhan keksin mihin ihmeeseen oon tunkenu kameran piuhan...)

CL Love

Craigslist on kummallinen palvelu; Ulkoasu on suoraan jostain WWW:n keksimisvuosilta ja käytettävyyskin vähän niin ja näin, Searchilla saattaa tulla vastaan hyvinkin erikoisia tuloksia, mutta silti se on vaan ihan ykkös online kauppapaikka ja duuni-ilmotusfoorumi Jenkeissä. Nykyisin mulla onkin tapana aina tsekata CL eka, ennen kun suuntaa kaupoille (online tai fyysinen) esim. huonekaluostoksille. Ihan kingi fiilis kun löytää jotain upeeta halvalla! :D 

Alla meidän talouden viimeisimmät hankinnat (sori jälleen näitä surkeita kuvia):

Matot 1 ja 2 yhteensä 60 dollaria! Toi punasävyinen on aika perinteinen itämainen matto (luulen et se on ihan villaa) ja kattokaa tota mustaa, siinä on apinoita!!

Sohva alakertaan. Tällä kertaa sinnikkyys palkittiin, olin kyttäillyt tota sohvaa jo tovin mut ilmeisesti alkuperänen 300 dollarin hintapyyntö oli vähän kova pihille CL jengille (minä mukaan lukien!) ja ensin hinta tippui kahteensataan ja sitten sataseen. Ja silloin mä iskin :) Sohva on ihanan värinen ja vissiin joku ihan hyvä merkkikin, tyynyt on hanhenuntuvalla täytetty jne. 

Meidán vanha sohva olikin ihan hirveen ruma ja myös maailman epämukavin. Nyt on taas hyvä loikoilla ja kattoa mun uutta suosikkisarjaa Shameless:ia!

Pushei,
Kaisa

Ps. Sitten ois tietty tää lauma Nigerian kääpiövuohia?? Vähän kutkuttelis... ;)

Seattle, WA

Pikkasen myohässä taas mennään näissä mun päivityksissä mutta tässä lyhyt selostus viikon takaisesta Seattlen visiitistä. Olin jälleen maailman huonoin turisti ja mulla on koko reissusta ihan muutama kuva..

Me laskeuduttiin Emman kanssa Sea-Tacin (kenttä on Seattlen ja Tacoman puolivälissä) kentälle melkein samaan aikaan ja suunnattiin yhtá matkaa hotellille. Emma oli ollut kaupungissa, ja samassa hotellissa, jo yhen yön saapuessaan, joten tiesi jo vähän mestoja. Hotelli oli hieno, ihan keskustassa ja lähellä waterfrontia, joka on ehkä isoin turistirysä ja jossa on paljon kahviloita, ravintoloita ja paikallisia must-see juttuja (vrt. Fisherman's Wharf San Franciscossa). Ekana iltana emme jaksaneet muuta kuin käydä syömässä, ja pikaisella Yelppauksella päädyimme Lecõsho  nimiseen oikein miellyttävään mestaan.

Huone 311

Hotellin aulaa

Lauantaina suuntasimme aamiaiselle Urbaneen, ja siitä hakemaan vuokra-autoa, jolla huristelimme reilu puoli tuntia kaupungin ulkopuolella oleviin Outletteihin. Sää oli Seattlelle ilmeisen tyypillinen; harmaa, kylmä ja sateinen, niin shoppaus oli ihan hyvä aktiviteetti. Tosin ei kyllä mitään valtavaa saalista osunutkaan kohalle. Olimme odottaneet vähän parempia President's Day aleja, mutta aika harvassa paikassa tarjottiin mitään spessua. Iltapäivällä outletin kaupat oli koluttu riittävän tarkkaan ja palasimme keskustaan, palautimme auton ja mahat kurnien päädyimme Cheesecake Factoryyn myöhäiselle lounaalle. Loppupäivän pyörimme keskustassa ja illalla oli tarkoitus mennä syömään washingtonin aleen kuuluisia ostereita ja vähän drinksuttelemaan.. ja mentiinkin, mutta ravintola johon päädyimme, Ivar's Acres of Clams,  ei kyllä ollut mikään kympin arvoinen, vaikka kuinka Seattlen vanhimmaksi ja parhaaksi seafood mestaksi itseään mainostikin. Illallisen paras osuus oli skumppa, jota myytiin ystävänpäivän kunniaksi puoleen hintaan :)

Sunnuntai oli meidän virallinen turisteilu-päivä. Aloitimme päivän Ettan "seafood" brunssilla, jota oli kovasti kehuttu Yelpissa. Me emme ihan ymmärtäneet tuota seafood osuutta, samat munat ja pekonit listalta löytyi kuin kaikkialta muualtakin. Itse söin kaurapuuroa (pimpattua ja luomua, sentään). Etta on yksi julkkis-kokki Tom Douglasin lukuisista ravintoloista Seattlessa, ja on nimetty hänen tyttärensä mukaan (turha tieto vol.1). Herra Douglas on siis vuoden 2005 Iron Chef, ja on sittemmin ollut mm. vierailevana tuomarina Top Chefissa. Anyways, täällä meille sattui reissun omituisin tapahtuma; olimme tilanneet, mutta emme vielä saaneet annoksiamme, kun tarjoilija tulee ilmottamaan meille, että meidän laskumme on "taken care of". Me olimme tietenkin ihan ihmeissämme ja tarjoilija selitti, kuinka joku tumma(ihoinen), lyhyehkö ja tanakka herra oli astunut kadulta sisään, pyytänyt maksaa meidän aamiaisen ja toivottamaan meille "safe travels back", ja jatkanut matkaansa. Me ei tiettävästi keheenkään kuvausta vastaavaan tyypiin oltu tutustuttu, joten luulen, että hän sekoitti meidän joihinkin muihin. Tiedättehän miten kaikki valkoiset tytöt ovat ihan samannäköisiä...

Noh, kustannustehokkaan aamiaisen jälkeen olikin hyvä tutustua kuuluisaan Pike Place Market:iin, ekaan Starbucksiin (jossa oli randomisti suomalainen tyttö töissä) ja muihin pakollisiin turistikohteisiin. Hauskin bongaus oli Pirkko. -kauppa, joka myy vaatteita, astioita ym. suomalaisilta ja ruotsalaisilta merkeiltä. 

Pike Place Market on siis kuuluisa perinteinen kala/seafood "tori"

Rachel on kauppahallin epävirallinen maskotti 

Täältä suuntasimme Pioneer Squarelle, joka on kaupungin vanhaa keskustaa, ja menimme Elinan suosittelemalla Seattle Underground -kävelytourille. Kierros olikin tosi mielenkiintoinen, ja opaamme Rayn kertomat tarinat kaupungin syntyhistoriasta jänniä. Kun olimme "palanneet maan pinnalle" , hyppäsimme bussiin ja huristelimme Fremontin "hipsteri"-kaupunginosaan (tosin mun mielestä miltei mikä tahansa kaupunginosa SF:ssä vaikuttaa hipsterimmältä...). Mestan nähtävyyksiin kuuluu mm. viisi metriä korkea pronssinen Lenin patsas! Me suuntasimme Theo suklaatehtaalle, jossa he järkkäävät opastettuja tehdaskierroksia ja kertovat suklaanvalmistuksesta. Sunnuntai oli hyvä päivä mennä kun tietenkään kukaan ei ollut töissä niin pääsimme ihan sinne tehdassaliin ihmettelemään. Opas selitti ensin kaakao-pavuista ja erilaisista suklaista, ja sitten käytiin läpi papujen matka kaakaoplantaaseilta mun mahaan (hyvän määrän sai maistiaisia, kannatti mennä! :D).

Läski nalle suklaa-kaupassa

Pahaa kahvia jo vuodesta 1971

Löydettiin Pirkko

Suklaatehdas! 

En tiiä johtuko se meidän keskusta-sijainnista, mutta tuntui et Seattlessa oli kallista (ravintolat). Ja tietenkin sää vaikuttaa ihan valtavasti, nyt ei paljon tehnyt mieli vain vaellella kaupugilla vaan etsiä lyhyin reitti kohteesta A kohteeseen B. Vähän niinkuin lähtisi ihan turistina Helsinkiin marraskuussa (vs heinäkuussa). Oli tosi kiva käydä uudessa kaupungissa (ja osavaltiossa), ja tietenkin nähdä Emmaa, mutta kyllä seuraava reissu saa luvan olla jonnekkin vähän lämpimämpään...

Kaisa xo

Jason sen sanoi

Ei siis mitään hajua kuka tämä Jason on (vissiin joku SF:n start-up skenen vaikuttaja), mutta hyvän infopaketin tästä uudesta kotikaupungistani hän kasasi blogiinsa:
http://jasonevanish.com/2013/01/17/25-things-i-wish-i-knew-before-moving-to-san-francisco/

Kuva: laughingsquid.com

Kaisa xo