Kesälomailua

Mua melkeen hävettää tää mun blogikyhäelmä, ja etenkin sen (epä-)ajankohtaisuus…Tänkin ois tietty voinu kirjottaa vaikka sillon muutama viikko sitten, kun tulin takaisin reissusta. Syytän uutta duunia, kauhea kiire alusta asti niin ei yhtään ehdi keskittyä tällaisiin omiin prokkiksiin. Seliseli, mutta palataan nyt vähän ajassa taaksepäin mun “ kesälomaan”:

Mun työpaikanvaihto ja kauan odotettu Suomen visiitti aikatauluttuivat lopulta ihan täydellisesti; keskiviikkona lopetin vanhassa työpaikassa, perjantaina matkaan, ja kun tulin parin viikon kuluttua takaisin, aloitin uudessa. Suomen reissun ajankohta oli mulla ollut tiedossa jo pienen ikuisuuden, sillä mun menolento oli ns. “paluu”  viime kesän reissulta. Fiksuna mimminä mietin jo silloin, että olisipa hauska yllättää Liisa sen kolmikymppisten kunniaksi, ja buukkasin paluulipun vapuksi. Noh, pitkä tarina tiivistetysti; synttärisankari itse pilasi yllätyksen ihan täysin ehkä pari kuukautta ennen mun lähtöä, ja suunnitelmat oli pakko paljastaa.

Saavuin siis Helsinkiin muutamaa päivää ennen vappua ja viivyin reilun viikon. Tähän sisältyi paljon juoksentelua ympäriinsä, lukuisia brunsseja/kahvitteluita/uusien (ihmis- ja eläin-)perheenjäsenten tapaamisia sekä tietenkin suurimpana “urakkana”  Liisan synttärit ja vappu. Synttärikemut järjestettiin vappuaattona  ja tupa oli täynnä (ja isäntä hieman järkyttynyt alkuillan lapsivieraiden määrästä). Vappupäivänä menimme Liisan perheen kanssa brunssille uuteen (ehkä vaan mulle?) Kellohalliin Kalasatamaan, ja sieltä sitten Kaivariin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, luulenpa, että aika monella vähän lipsahti tuo keskiviikko ihan vallan viihteen puolelle. Liian lyhyeksihän visiitti taas osoittautui, en ehtinyt tehdä läheskään kaikkea mitä olin suunnitellut, mutta ehdin sentään onneksi esimerkiksi lorvia mBarin terassilla ja hengailla Stockalla.

Kolmekymppinen!

Kaivarin iltapäivää

Vapunviettäjä

Veimme Liisan syömään  Pastikseen

Oli hassua olla kotona pitkästä aikaa – ja nyt todella tuntui, että olin ollut aika pitkään poissa – kaikki oli niin tuttua ja helppoa. Samalla kuitenkin tajusi nyt katselevansa kaupunkia ja suomalaisia vähän kriittisemmin silmin; jo tuon reilun viikon aikana tuli eteen monta tilannetta, joissa suomalaisten käytös voi esimerkiksi kaupungissa vierailevien ulkomaalaisten silmissä olla erittäin kummallista/töykeää. 

Mutta on Helsinki vaan niin ihana. Ja nyt kaikista viime aikojen fb-hehkutuksia päätellen kesä pärähti päälle ihan tosissaan – me very jealous mutta toisaalta aivan ihanaa kaikille teille sen ikuisuuden kestäneen talven jälkeen! Nauttikaa joka hetkestä!

Mitä löytyikään Nellin ja Teemun keittiösyä

Idea matkan "kakkosvaiheesta" syntyi kaikesta matkasuunnitelmien sumplimisesta ja lopputuloksena päätin lähteä Liisan ja Oskun kanssa Portugaliin tsekkaamaan ystäviemme Simgen ja Tuomaksen nykyiset huudit. Ja tottakai joitain viikkoja myöhemmin kävi ilmi, että myös sekalainen sakki meidän toisia kavereita oli lähdössä samoilla lennoilla.. Emme ilmeisesti osaa muuta kuin ryhmämatkailla! (Kundit (ja Helena) sentään asustelivat eri paikassa, ehkä noin 2km päässä.)

Eli tuona erittäin aikaisena sunnuntaiaamuna suuntasimme noin 1,5 tunnin yöunien jälkeen Helsinki-Vantaalle ja hyppäsimme TAPin koneeseen kohti Lissabonia. Saapuessamme jonottelimme vuokra-autojamme varmaan puolitoista tuntia, mutta lopulta pääsimme tien päälle, ja ajelimme kivassa pikkuletkassa Ericeiraan, noin 35km päähän Lissabonista. Random sivuhuomautuksena, että olin yllättynyt kuinka hyvässä kunnossa tiet olivat (ehkä kiinnitin tähän huomiota kalifornian/SF:n surkeiden teiden takia)!

S&T asuvat (tai asuivat, koko konkkaronkka onkin juuri paluumuuttanut Suomeen työjuttujen takia) koirien kanssa isossa vuokratalossa, joka meidän silmiin näytti melko päheältä. Kuulemma talvikuukaudet eivät olleet ihan niin riemuisia, kun sisälämpötila on +13, ja kaikki paikat homeessa jatkuvan sateen ja surkean lämmityksen takia. Talo on oikeastaan jo seuraavan kylän, Ribamarin, puolella, mutta etäisyydet ovat muutaman kilometrin luokkaa. Melkein S&T:n takapihalla on tosi kuuluisa surffibiitsi Ribeira, jossa on pidetty ASP tason surffiskaboja monta kertaa. Ericeira itsessään on ihan supersympaattinen pikkukylä, josta tuli monin paikoin Kreikka mieleen: samankaltaisia valkoisia ja sinisia rakennuksia ja "välimerellinen" fiilis.

Tsekkaamassa Fos do Lizandroa

Ericeira

Ericeiran kujia

Turistit

Oma miniterde

Knoppitietona kerrotakoon myös, että Ericeira on yksi neljästä World Surf Reservesta (ja ainoa Euroopassa, muut kolme ovat Malibu ja Santa Cruz täällä meilla päin, sekä Manly Beach Sydneyssa - hmm, pitääpä ehkä suunnitella SoCal reissu lähitulevaisuuteen, Malibu on näistä ainoana suorittamatta!). Tykkäsin  surffista tuolla tosi paljon, aallot olivat hyvän kokoisia (vain yhtenä päivänä oli turhan isoa keliä) ja jotenkin iisejä saada kiinni jne. Lievän painostuksen alaisina myös Osku ja Liisa ilmottautuivat muutaman tunnin surffikouluun ja olivat samantien ihan Keanu Reevesina ratsastamassa aalloilla (kuvamateriaalia seuraa heti kun löydän mun kameran piuhan!). Ite innostuin surffista taas ihan toden teolla ja pitää nyt yrittää täälläkin päästä veteen useammin.

Yhtenä päivänä lähdimme hyvien ennusteiden perässä surffille Carcavelos nimiseen kaupunkiin/kylään ja sieltä iltapäiväretkelle Sintraan, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteista. Mesta oli niin upea että ansaitsee ihan oman postauksensa (hehe, saapa nähdä tapahtuuko ikinä, mutta yritän!)...

Loppuviikosta myös Enna pinkaisi paikalle Amsterdamista loppiaislomalle, ensin Ericeiraan pariksi yöksi ja siitä lähdimme sitten yhdessä Lissaboniin Oskun ja Liisan jäädessa vielä S&T:n huomaan muutamaksi päiväksi. Enna oli bongannut meille Lissabonista hotelliksi ihan tosi edullisen (en tiedä oliko vielä joku off season hinnoittelu) neljän tähden Holiday Inn:in, jonka ehdottomasti paras ominaisuus oli kattoterassi, - baari ja -pooli, joita ei käyttänyt tyyliin kukaan. Saavuimme Lissaboniin siis perjantai-iltana, ja mun lento takaisin jenkkeihin oli su iltapäivällä, eli aikaa tutustua kaupunkiin oli huomattavan rajoitetusti. Mutta onpahan ainakin hyvä syy mennä uudestaan! Lauantai olikin sitten supertehokas turistipäivä, joka alkoi aikaisin aamulla sightseeingilla, jatkui poolilla auringonotolla ja viinin tissuttelulla, sitten shoppailusegmentillä ja illalla suuntasimme Bairro Alto:on (vanha kaupunki) dinnerille ja katsastamaan yöelämää. Bairro Alton pikkukujilla on siis baareja vieri vieressä, ja ilmeisesti ainakin viikonloppuisin korttelit ovat yhtä suurta ulkoilmapartya; drinkit tarjoillaan muovimukeissa (ja huh - puolen litran mojito, jossa oli varmaan kaksi desiä rommia kustansi 6e!) ja ihmiset tanssivat kaduilla vaellellen paikasta toiseen. En tiedä näyttimekö me pitkän päivän jälkeen jotenkin pientä piristystä kaipaavilta, kun meille yritettiin myös kaupitella koksua kolmeen otteeseen :) Alkuperainen idea oli myos käydä tsekkaamassa Lissabonin kuuluisin yökerho Lux (jonne on kuulemma tosi vaikea päästä sisään), mutta tähän ei enää paukut riittäneet. 

Holiday Inn:in kattoterassi

Sitruuna-Cornetto!

Enna, Bairro Alto ja mojitot

Minä ja Fernando Pessoa

Lissabonin kattoja

...ja vähän lisää

Portugali ja Lissabon nousivat kertaheitolla suosikkimestojeni joukkoon, tykkäsin todella paljon. Näkemykseen vaikutti erittäin positiivisesti miltei ilmanen Vinho Verde... tai sitten mua on vaan tosi helppo miellyttää, sillä oon kyllä sanonut niin kaikista muistakin uusista paikoista, joissa on lomaillut viime vuosina.. (Sri Lanka, Meksiko…) TAI ehkä tästä voisi vetää nopean synteesin, että mä vaan todella tykkään lomailusta ;)

Mutta kaiken kaikkiaan ihan huippureissut – sekä Suomeen että Portugaliin - ja uutta pukkaa taas; Olen huomenillalla lähdössä viikonlopuksi NYkiin! Ekaa kertaa ikinä! (vinkkejä otetaan vastaan)

Pus,
Kaisa

Viikonloppuja

Jaa-a, taisi se rima sittenkin himpun liian ylhäällä, kun en edes yhtä postausta saanut aikaiseksi, mutta onko tuo nyt niin justiinsa (ihan niinkuin mun postaustahti ois ollut mitenkään huikea aikaisemminkaan). Jätän työjutut ja  matkatarinat vielä hetkeksi, ja aloitetaan helposta edellisten viikonloppujen kertaamisesta:

Edellisviikonloppuna, joka oli siis mun eka viikonloppu reissusta paluun jälkeen, oli kiva nähdä “ täkäläisiä” ystäviä. Olimme puhuneet retkestä osterifarmeille jo kauan, mutta sopivaa ajankohtaa ei ollut aiemmin osunut eteen. Nytkin Pauliina oli vähän huolissaan kuinka innoissani olin ideasta taannoisen ruokamyrkytyksen jälkeen.. Onneksi en kuitenkaan saanut mitään kammoa tai ällötystä ostereita kohtaan, sehän olisi kauheaa!

Lauantaina siis suuntasimme pohjoiseen, ja ajelimme TomalesBayhin reilun tunnin paahan SF:sta.

Lahti on muodostunut San Andreas siirroksen kohdalle (fault line), eli missä mannerlaatat erkanevat toisistaan. Osteriviljely on iso elinkeino alueella, ja isoimmat ja tunnetuimmat puljut ovat Tomales Bay Oyster Co ja Hog Island Oyster Co. Me valitsimme kuitenkin huomattavasti pienemmän ja symppiksemmän kohteen, Marshall’s:in. Sisältä käytiin tilaamassa osterit ja mahdoliset muut syötävät, ja “pihalla” (eli todellisuudessa tien ja veden välisellä kaistaleella) oli pöytiä/istumapaikkoja ehkä kahdellekymmenelle, jos sitäkään. Hauskaa oli, että omat juomat ja lisäeväät olivat täällä täysin ok. 

Tomales Bay

Marshall's

"Terassi"

No niitä ostereita, duh

Iltapäivällä ajelimme vielä läheiseen Fairfax pikkukaupunkiin, ja teimme pitstopin Iron Springs pienpanimon ravintolassa. Tasting flight, johon sai vapaasti valita 6 olutta, oli $8, ei paha! 

Tasting flight

Sunnuntaina oli puolestaan tän vuoden Bay To Breakers, hassunhauska juoksutapahtuma, josta kirjoittelin jo viime vuonna. Nyt olin vielä myöhemmin liikenteessä, enkä nähnyt varsinaisia juoksijoita ollenkaan mutta yleinen people watching on tuolla aina hauskaa. En ollut ite pukeutunut, Eric oli luottoasussaan Johnny Walkerina (jota monet tosin luuli Abraham Lincolniksi…). Tapahtumalle osui tänäkin vuonna ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, niin mikäs siinä puistossa hengaillessa. Myöhemmin päädyimme vielä jonkun tutun tutun takapihalle jatkoille.

Nyt puolestaan oli Memorial Day weekend (eilen oli vapaapäivä), joka on jenkeissä aina “virallinen”  kesänaloitusviikonloppu (ja Labor Day on sitten kesäkauden lopetus). Me teimme lauantaina päiväretken Cache Creek Regional Park:iin, jossa Ericin kaverit olivat telttailemassa koko viikonlopun. Paikka oli tosi hieno, en ymmärrä miten en taas onnistunut ottaa yhtä ainutta valokuvaa! Päivän jännin aktiviteetti oli noin tunnin pituinen koskenlaskureissu Ericin puhallettavalla lautalla.

Sunnuntai meni ihan päivätissutteluksi ylipitkän brunssin merkeissä, ja eilen olimme Ninnin kanssa Outlet-shoppailemassa. Kaikki pyhät ja muut vapaat on täällä yleisiä shoppailupäiviä, ja nytkin kaikkialla mainostettiin Memorial Day aleja. Ihan hyvät olikin, mutta en silti (onneksi) saanut kovin isoa damagea aikaiseksi. Muutamien löytöjen esittelynkin voisinkin lisätä blogipostausaihelistan jatkeeksi...

Palaan taas :)

Kaisa xo

Takaisin sorvin ääreen

Mitä kauemmin kuluu edellisesta päivityksesta, sitä vaikeampi on aloittaa sepustukset taas. Siksipä ajattelin, että voisin ihan nopeasti vaan listata mistä voisin kertoa, jos saisin mitään aikaiseksi:

• Suomen ja Portugalin reissuista (oli mahtavaa!), ja miten fiilikset tulla takaisin olivat nyt ihan eri kuin viime vuonna
• Uudesta duunista, toimistosta jne, ja miten täällä on nyt lähteny hommat käyntiin
• Synttäreistä (ja mun ikäkriisistä)
• Viime viikonlopusta, joka sisälsi mm. retket osterifarmille ja panimolle, sekä Bay to Breakers hulinat

Tässä muutama random kuva edellisiin liittyen. Jos mä yritän tsempata ja saada vaikka yhden noista kirjoitettua viikon loppuun mennessä..? Ei nyt kuitenkaan laiteta rimaa liian korkealle..

Vappuilua kaivarissa - iso miinus kun en löytänyt mun YO-lakkia!

Uuden toimisto(rakennukse)n sisäänkäynti

Kirsikkasesonki on täällä!

Marshall's osterifarmi Tomales Bay:ssa

Odotellaan tilausta.

Iron Springs Pub & Brewery, Fairfax, CA

Johnny Walker meets Abe Lincoln Bay to Breakersissa

Ribeira lookout

"Terdellä" Ericeirassa

Kaisa xo

Ps. Selkeä downside uudessa työssä: istun selkä käytävälle, eli kaikki ohi kulkevat näkevät mitä puuhaan koneella.. tekee esim feisbuukkaamisesta tosi hankalaa :D Täytyy ehkä ottaa käyttöön joku shared display systeemi läppärin ja näytön välillä... 

Amerikanmerikotka suuntaa itään

Tää kotka tosiaan lähtee nyt tekemään kevätmigraatiota Atlantin yli, eli nokka kohti Suomea! Olen ensin Helsingissä reilun viikon, johon sisältyy kaikki Liisan synttäri- ja vappuhulinat ja mahdollisimman paljon treffejä ystävien kanssa. Siellä odottelee myös monta upouutta ihmis- ja koiravauvaa, joihin pitää tutustua. Hurjan pitkä aika onkin edelisestä visiitistä. 

Sitten suuntaankin Liisan ja Oskun kolmantena pyöränä Portugaliin, Ericeiraan. Siellä olisi tarkoitus viikon verran chillailla ja surffata Simgen ja Tuomaksen nurkissa ennen paluuta San Franiin. Sääodotukset Suomen suhteen eivät ole kovin kummoiset, mutta tuolla saisi kyllä olla jo ihan kesäkesä!

Edellinen havainto Amerikanmerikotkasta thety Paraisilla kesällä 2012.

Järjestin tahtomattani vähän odottamatonta ohjelmaa eiliselle, joka aika lahjakkaasti sotki kaikki pakkailu- ja matkanjärjestelykuviot. Mulla oli keskiviikkona siis viimeinen työpäivä, ja tätähän piti sitten päivän päätteeksi vähän juhlistaa. Valitsimme paikaksi Ferry Buildingissa olevan Hog Island Oyster Companyn, se on hyväksi havittu jo entuudestaan, ja ei skumpalla ja ostereilla kovin pieleen voi mennä. Paitsi, että tällä kertaa mun kurkusta ilmeisesti huljahti yksi ei niin tuore nilviäinen, ja heräsin yöllä koviin vatsaväänteisiin. Nukahdin kuitenkin uudestaan, kunnes aamulla ne alkoivat entistä voimakkaampina, ja sitten makasinkin aika lailla koko eilisen kotona ruokamyrkytyksen kourissa. Kukaan muu seurueesta ei saanut mitään oireita, i was the lucky one.

Noh onneksi lento on nyt vasta iltapäivällä, niin pakkasin aamulla. Vähän jännittää mitä sattu mukaan. Pahoittelut jo etukäteen jos joku tilatuista tuliasista jäi nyt tän episodin takia kaupan hyllylle!

Vähän veikkaan, että en tuolta reissun päältä kerkeä kirjoittelemaan, eli palataan Toukokuun puolivälissä!

Kaisa xo

Mojito-GGS

Kaikki (ihan varmasti) tietää, että oon jo kauan vetänyt viikolla aamuisin naamaan herkullisen /erittäin epäilyttävän (riippuu keneltä kysytään ;) viherpirtelön, joista taas jauhetaan kaikkialla. I'm a believer, mulle ainaki toimii aamiaisena hyvin, ja jaksan sen voimalla lounaaseen asti ihan mainiosti. Ja onhan se nyt hyvä fiilis, et on syöny varmaan sen suositellun 500g vihanneksia jo ennen kymmentä :) Viikonloppuisin syön kyllä sitten ihan mitä sattuu..

Mun vakkariresepti on skidisti mukaeltu versio Kimberly Snyderin Glowing Green Smoothiesta, mutta nyt surauttelin aamulla ihan vahingossa uuden voittajan:

Kurkku-mojito smoothie

• Minttua
• Korianteria (toimii varmasti ilmankin, toinen hyvä vois olla basilika)
• Lehtikaalia (tai pinaattia tai mitä vaan vihreetä)
• Kurkkua
• Kiivi
• Vihreä omena
• Selleriä
• Puolikas banaani
• Sitruuna puristettuna

Sitten vaan kaikki tarpeeliset ja tarpeettomat supplementsit sekaan ja surrur blenderissä! Tosi hyvää, minttu ja kurkku yhessä toimii vaan niin hyvin (myös drinkeissä..).

Kuva alunperin täältä

Pakko jälleen taas hehkuttaa täkäläisiä - ja etenkin meidän vakkari - Farmer's Marketteja. Vaikka muuten ruoka SF:ssa onkin kallista niin noista saa hedelmät ja vihannekset suoraan tiloilta todella hyvään hintaan. Kävin lauantaina taas hamstraamassa kaksi isoa kassillista rehuja, ja rahaa meni kolmisen kymppiä, esimerkiksi just valtavat puskat minttua ja korianteria $1/each. Me likes. 

Kaisa xo

Sekalaista jorinaa

Jaahas, on näköjään taas tullut aika pitkä tauko blogirustauksista.. 

Täällä viime viikot on mennyt vauhdilla vaikka en ole edes tehnyt mitään ihmeempää. Olen käynyt ahkerasti salilla, ja aloitin uudestaan kickboxingin! Bongasin Grouponista tarjouksen jolla sai 50 dollarilla 10 kb tuntia JA nyrkkeilyhanskat, ja olin siis lauantaina testaamassa ekaa kertaa. Hyvä tunti, hiki lensi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen; harmi vaan, että mestan sijainti on mulle vähän hankala, se on tuolla "kaukana" Sunsetilla, ja voi olla, että tämä verottaa vierailutiheyttä. 

ilovekickboxing.com. LOL

Treeniä onkin sitten tasapainottanut melko ahkera juhlinta; tuntuu, että oon käynyt ulkona parin viime viikon aikana varmaan enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Teimme mm. retken Oaklandiin katsomaan Modest Mousea ja hyppäsimme Bartin sijaan lauttaan Ferry Buildingilta (mahtava commuting vaihtoehto, lautalla on baari!) ja jäimme pois Oaklandin historiallisella Jack London Squarella. Edellisviikonloppuna olimme puolestaan katsomassa roller derby -turnausta, joka oli erittäin vauhdikas ja viihdyttävä! Nyt viikonloppuna tulikin sitten hulinoitua niin synttäreillä kuin tuttujen sisäpihakemuissa sillä tuloksella, että eilen elämä oli jotenkin kovin vaikeeta...

Matkalla Oak-towniin

Derbyä SF vs LA. Mä luulin että molemmat ois vaan naisjengejä mutta täällä pelas vuorotellen miehet ja naiset.

Mun suosikkipelaaja :)

Glow in the dark -kynnet! kuvassa myös Jello shotteja (joilla saattoi olla jotain tekemistä eilisen olon kanssa)

Tyopäiviä nykyisessä duunissa jäljellä kaksi ja puoli, taidanpa kuluttaa ne lahinnä koneen siivoamiseen ja muuhun hyödylliseen. Varsinaiset prokjektivastuut oonkin jo siirtänyt muille melko hyvin, joillekin asiakkaille pitää viela huikata adíos. Kun ilmoitin irtisanoutumisestani, tarjouduin jeesaamaan seuraajan valinnassa, sorttaamaan hakemukset ja ehkä haastattelemaan kandidaatit. Noh, herra toimarin mielestä tällä ei nyt ole niin kiire eivatkä he meinaa palkata ketään mun tilalle ainakaan vähäán aikaan. En oikein tiedä tajuaako se miten paljon hommia mun pöydällä on ollut viime aikoina, ja lisäksi me ollaan tässä koko alkuvuosi vaan myyty uusia projekteja. Mutta hei, not my problem anymore!

Olen lähdössä kohti Suomea siis perjantaina (megaJEE!), ja vähän alkaa tässä olemaan jännät paikat, kun se mun uuden viisumin hyväksymispäätös ei ole vieläkään tullut. Puhuin perjantaina uuden työpaikan HR:n kanssa, eivätkä he edes tiedä onko se paperi tulossa niille vai keissiä hoitavaan lakifirmaan, joka on Nykissä. Ilman tuota lappua mä en siis pääse takaisin USAn kamaralle... mulla on paluulennot 12.5., ja 13.5. pitäisi alottaa uudella toimistolla. Tiukille menee.

Vaikka vähän stressaaja oonkin, niin asioilla on tapana järjestyä jotenkin, ja yritän nyt vain keskittyä fiilistelemaan Helsinkiä ja kohta edessä aukeavia makuunin karkkilaareja :D Kesän jätskiuutuksista nyt puhumattakaan... (saatoin käydä asken vähän surffailemassa valion nettisivuilla; Helou Lakusydän-tuutti!!)

San Franciscoon tuli hetkellisesti kesä, eilen oli +25, ja nyt alkuviikolle luvattu vielä lämpimämpää .. pitää yrittää ottaa ilo irti, veikkaan ettei Helsingissä ihan vielä päästä tällaisiin lukemiin (realistisesti toivon, että ees lumet ois sulanu..). 

Eiliseltä picniciltä. Rusketan ihopoimuja. 

Nähdään pian!!

Kaisa

Harhaanjohtavat Big Wheelsit ja San Franciscon oikeasti mutkaisin katu

Tämä on taas sarjassamme San Franciscossa tapahtuu (koko ajan ja vähän liikaakin välillä); Pääsiäissunnuntaina vietimme brunssia meillä kun naapurimme/ystävä/koirakaveri Gina huikkaa et parhaillaan on alkamassa Potrero Hill Big Wheel Race. Jätimme jälkkärin kesken ja suuntasimme paikalle Vermont Streetille (joka on siis ehkä neljän korttelin päässä meiltä).

Lähtöviivalla oli tungosta

Mulle tuli Big Wheeleistä mieleen ensit  monster truckit tai vastaavat, mutta kävikin ilmi, että kyse oli kolmipyöräisistä! Ja olen varmaan aikasemminkin maininnut että San Franciscolaiset rakastavat naamiasasuihin pukeutumista niin tottahan se oli ympätty mukaan tähänki tapahtumaan. Lähtöviivalla näkyi siis jos sun jonkinmoista supersankaria ja SF:lle tunnusomaisesti myös paljon paljasta pintaa - tuumimmekin etteivät lokaalit taida pelätä asfaltti-ihottumaa! 

   

Sunnuntaina tuli vuorotellen kaatamalla vettä ja sitten paistoi aurinko. Meidän iltapäiväkävely osui hyvään rakoon!

Löydettiin myös ihan uusia puolia Potrero Hillistä 

Hauskoja kukkia

Bring Your Own Big Wheel (BYOBW) kisa järjestettiin on jo ihan vuotuinen perinne, ja järjestettiin jo 13. kertaa. Kilpailu"rata" on tässä meidän Potrero Hillin toisella puolella olevan Vermont Streetin eteläpääty, joka on jyrkkä ja supermutkainen mäki. Opin sunnuntaina myös sen, että oikeasti Vermont St on San Franciscon mutkaisin katu, eikä Lombard Street niinkuin aina sanotaan! 

Tässä vielä GoPron luovan johtajan kuvaama hauska "Get behind the wheel" video tapahtumasta: 

Sellaista paikallispläjäystä tällä kertaa!

Kaisa xo